”Muista Mari, että sie et ole yksin” Näin enoni sanoi halatessaan minua Veeran kuoleman jälkeen. Ja hän oli aivan oikeassa. Vanhin pikkusiskoni oli vierelläni alusta alkaen. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi ollut mukanani, kun hain Veeraa koulusta. Hän käski minua rauhoittumaan, hengittämään, miettimään.Hän soitti poliisille, toimi minun äänenäni, kun itse en…
Avainsana: ikävä
Surun aika
Vuosi. Haluaisin kamalasti kirjoittaa mutta en tiedä mitä. Tai tiedän.En vain uskalla, yritän työntää ajatukset pois. Niiden läpikäyminen sattuu liikaa, tekee pahaa. Ei haluaisi enää muistaa. Vuosi sitten tähän aikaan olin toimistolla, töissä. Vastaanotan viestejä, käskyjä, joita en noudata. Jos olisin noudattanut, olisiko Veera vielä täällä? En tiedä. Ehkä. Ehkä ei. Olisinpa noudattanut; tuntuu kuin…
Valoa pimeässä
Viime yönä satoi ensilumi.Ensilumi oli satanut silloinkin, kun Veera kuoli. Siitä tulee huomenna vuosi. Vuosi. Yhtäaikaa niin valtavan pitkä ja lyhyt aika. Katsoin aamulla lumista takapihaa enkä voinut olla muistelematta Veeran riemua aina ensilumen tultua. Piha täyttyi pienistä lumiukoista ja kesken jääneistä lumiukon aluista, ruohon ja lumen sekaisista lumienkeleistä ja pienistä jalanjäljistä niiden ympärillä. Stiga…
Mielen palapeli
Olen saanut päähänpinttymän, eikä se ehkä ole sitä järkevintä mallia; haluan käydä meediolla. En todellakaan tiedä miksi, koska en edes usko heihin ja heidän harjoittamaansa taiteenlajiin. Minusta kaikkien niiden osuvien ”tietojen” ja toteutumisten takana on joko stereotypia, sattuma tai onnistunut arvaus.Olen skeptinen asian suhteen mutta olen skeptinen hyvin monen muunkin asian suhteen.Esimerkiksi sen väitteen, että…
22.10.2018
On kirpeä pakkasaamu, pihalla puistattelet.Kysyn, pitääkö kääntyä hakemaan paksummat välivaatteet. Olimme kotipihassa vielä. Puistat päätäsi, kohta lämpenet. Uskon sinua. Kävelemme rauhassa, juttelemme niitä näitä. Tai sinä juttelet, minä ehdin lähinnä vastaamaan kysymyksiin. Puhut paljon. Menet metsäreittiäsi, kuten jokainen aamu. Polku menee kymmenen metrin päässä kävelytiestä. Katson kuinka hypähtelet polulla, väistelet kiviä ja juuria. Olet kuin…
Kirje, jota ei voi viedä perille
Hei pikkuinen Halusin kirjoittaa tämän kirjeen, koska on niin paljon asioita, joita haluaisin kertoa sinulle. Muistatko, kuinka halusit aina hakea kanssani postin? Selasit postin läpi keittiön pöydän ääressä ja etsit omaa nimeäsi. Olit innoissasi aina, kun sinulle tilattu Prinsessa-lehti saapui. Niitä tuli paljon vielä sen jälkeen, kun sinä lähdit. En halunnut lopettaa tilausta. Annoin avaamattomat…
Päässä pyörivät päivämäärät
Veeran kuolinpäivä on mielessä kokoajan.Siihen on 20 päivää. Olen jopa merkinnyt päivän kalenteriini; yksi koruton risti 29.10 kohdalla. Ihan naurettava merkintä, aivan kuin sitä päivää tarvitsisi merkitä muistiin. Se päivä pelottaa. Tai ehkä enemmänkin pelkään omaa reaktiotani siihen.Oloani.Pääsenkö ylös sängystä? Itkenkö vain koko päivän?Toisaalta sen miettiminen on ihan turhaa, se menee miten menee. Oman lapsen…
Itku pitkästä ilosta
Mitä pidemmälle viime viikko kului, sitä väsyneempi olin. Viikon viimeisinä päivinä tuntui, että voisin heti herättyäni alkaa takaisin nukkumaan. Sunnuntaina kaikki se väsymys purkautui itkuisena ja ylitsepääsemättömän tuntuisena romahduksena ja se pakotti minut miettimään missä mennään. Onhan kulunut pian jo vuosi. Minulla on paha tapa vaatia itseltäni paljon, liikaa. Olla armoton. Ehkä se pohjautuu suhteeseen…
Kateus nosti päätään
Toissapäivänä aloin itkemään keskellä Prisman aulaa.Tähän asti olen antanut itkun tulla ajattelematta sen enempää. Ensimmäistä kertaa ajattelin, huomasiko kukaan. Minulle on ollut aivan sama, näkeekö joku tai mitä muut ajattelevat. Ensimmäistä kertaa sillä oli väliä: syy itkuun oli kateus ja se hävetti minua. En ole koskaan ollut kateellinen ihminen. Kateus on mielestäni tunne, josta ei…
Ajatusten ristiriitoja
Pysähdyn, ihailen ruskan värejä, vedän keuhkoihin raitista syysilmaa ja hymyilen. Olo on hyvä. Kaikki on hyvin.Sitten havahdun pelkoon, että olenko unohtamassa sinut?Oman lapseni. Samaan aikaan haluaisin unohtaa. Haluaisin olla, kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan. En sen vuoksi, että sinussa olisi ollut jotain huonoa. Ei, ei, ei. Haluaisin unohtaa nimenomaan siksi, koska sinä olit jotain…