Kauan sitten minä rakastuin.Rakastuin korviani myöten ja hyvin nopeasti.Olin vasta 19-vuotias, eli hyvin nuori.Ja naiivi. Olen aina ollut hyvin sosiaalinen, viihtynyt ihmisten kanssa.Minulla on ollut paljon kavereita, naisia ja miehiä.Ei ollut kulunut edes vuotta yhdessäoloa, kun aloin pistämään merkille, että silloinen puolisoni halusi tietää paljon.Missä menen, kenen kanssa ja mitä teen.Minusta se oli suloista huolenpitoa.Koskaan…
Kuukausi: toukokuu 2019
Elämän mittainen vuoristorata
Veeran kuolemasta tulee tänään 7 kuukautta. Aikuisiällä en ole ollut huvipuistoihminen – vuoristoratoihin minua ei ole saanut mitenkään.Se oli ennen.Uskon, että nyt voisin mennä mihin tahansa vuoristorataan, jopa niihin joiden aiemmin ajattelin koituvan varmasti kuolemaksi.En enää pelkää vuoristoratoja.En pelkää kuolemaa. Viimeiset seitsemän kuukautta olen ollut kamalimmassa vuoristoradassa, mitä voi olla olemassa.Se vuoristorata on saanut minut…
Rakkaudella pakattu rinkka
Tammikuussa lähdin reissuun.Vietin viisi itkutonta päivää yhdessä ystävieni kanssa ja hetken minusta tuntui, että elämässä voisi kuitenkin olla jotain hyvää.Oli vapauttavaa kulkea niin, ettei jokainen talo tai lyhtypylväs muistuttanut Veerasta.Tapahtuneesta.Sain olla vain ihminen ihmisten joukossa. Sitten palasin kotiin. Todellisuus iski vasten kasvoja heti eteisessä.Lattialla oli pelkästään minun kenkiäni, naulakossa vain minun takkejani.Ahdistus iski aaltona, joka…
Enkeli jo eläessään
Jokaisen vanhemman mielestä oma lapsi on ainutlaatuinen.Niin minunkin mielestäni.Nyt kerron minun ainutlaatuisesta Veerastani. Toivoin Veeraa kauan. Toivoin, toivoin, toivoin. Olin luopua toivosta.Viimein sain tietää odottavani häntä. Olin pakahtua onnesta.Vuoden toivominen ja yhdeksän kuukauden pelonsekainen odotus kertoo, ettei Veeran saaminen ollut itsestäänselvyys ja se toimii yhtenä voimalähteenäni.Olen kiitollinen, että sain pitää hänet edes ne 6 vuotta,…
Elää tai lopettaa eläminen
Hautajaisiin saakka selvisin ajatuksilla, joita hoin itselleni ääneen. Hoin niitä myös muille.On pakko jaksaa, ei ole vaihtoehtoja.Tai on, elää tai lopettaa eläminen.Voisin jäädä makaamaan; valita vaihtoehdon, jossa heittäisin elämästä, mutta se ei toisi Veeraa takaisin. Se ei muuttaisi mitään, se vain tuhoaisi minut.Voisin sen sijaan valita vaihtoehdon, jossa opettelen elämään uudelleen, rakentamaan uuden elämän.Päivä kerrallaan.Jos…
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Se oli yksi niistä aamuista, kun en olisi halunnut nousta, en edes herätä.Makasin sängyssä ja katsoin oven päällä roikkuvia vaatteita.En ollut edes sovittanut niitä, hintalaput olivat paikallaan.Minua ei kiinnostanut miltä ne näyttivät. Kahvia keittäessä huomasin, kuinka käteni tärisivät.Tuijotin keittiön ikkunasta, yöllä oli satanut lunta.Vielä edellispäivänä maa oli musta ja olin aiemmin viikolla lähettänyt Veeralle pyynnön,…
Höyhenenkevyt hetki
Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia saamistani valtavan kannustavista ja koskettavista viesteistä! Yritän vastailla niihin parhaani mukaan. Tässä tekstissä käyn läpi ensimmäistä kuukautta ilman Veeraa.Teksti on aika varmasti sekavaa, sillä niin oli se kuukausikin. Itkua, tyhjyyttä, epätodellisuuden tunnetta, hysteeristä naurua, ikävää, raivoa, epätoivoa ja muistoja. Ja kaikkia sekaisin.Niin, ja totaalisesti pysäkillä. Niitä oli ensimmäinen kuukausi. Tässä…
Reppu ilman kantajaa
Ensimmäisenä aamuna Veeran kuoleman jälkeen heräsin aikaisin aamuyöllä. Olin nukkunut vahvojen unilääkkeiden avulla muutaman tunnin. Muistan, kuinka kaikki tapahtunut ja sen todellisuus iski tajuntaani.Se iski valtavalla voimalla, muistan kuinka vatsaani sattui ja hengittäminen oli vaikeaa. Edellispäivä ei ollut toivomaani painajaista, vaan raakaa ja kylmää todellisuutta.Minun Veerani, pieni aarteeni. Kaikkeni.Makasin sikiöasennossa ja itkin. Vieressä nukkunut serkkuni…
Päivä, jolloin minun maailmani hajosi
Se maanantaiaamu alkoi, kuten muutkin. Menin seitsemäksi töihin ja olin iloinen, sillä tiesin tytön tulevan iltapäivällä kotiin. Jossain vaiheessa aamua minulle iski suunnaton ikävä. Ainahan minulla oli ikävä tyttöä mutta se ikävä oli jotenkin erilainen. Sietämätön. Minusta tuntui, että minun pitäisi hakea tyttö heti kotiin. Muistan kuinka puistelin ajatuksen päästäni; en voinut hakea tyttöä kesken…
Alustus
Nämä tekstit eivät käsittele muotia, ei kauneutta. Ei matkoja tai sisustusta. Sen sijaan tekstien perustana on 6-vuotias pieni tyttö. Sillä tytöllä on tummat hiukset ja häneltä puuttuu kaksi etuhammasta. Suuret tuikkivat silmät, jotka menevät viekkaasti viirulle, kun hän hymyilee. Tyttö rakastaa piirtämistä ja balettia. Hän haluaa isona maailman kuuluisimmaksi balettitanssijaksi. Tuo tyttö oli minun rakas,…