Luin tänään poliisin esitutkintapöytäkirjaa. Jälleen kerran. Luin kiivaasti, kuin etsien vastausta johonkin. Äänettömästi luin ääneen lauseita, jotka osasin jo melkein ulkoa. Lauseet, joita en meinannut ymmärtää luin uudelleen. Olen lukenut sen paksun nivaskan useaan kertaan mutta jokaisella lukukerralla herää uusia ajatuksia ja kysymyksiä. Ja vanhoja. Seisoin keskellä olohuonetta ja kuvittelin tilanteen pöytäkirjatekstin mukaisesti. Veeran sijainnin,…
Kuukausi: marraskuu 2019
Kuukausi ennen jouluaattoa
Vuosi sitten, heräsin väsyneenä. Olin hermostunut ja itkuinen. Toivoton.Kaipasin sinua. Suljin huoneesi oven. Yöllä oli satanut lunta. Paljon ihmisiä, aikuisia ja lapsia.Halauksia, sanoja. Itkua.Kaikki olivat pahoillaan. En ollut yksin. Ja olin.Tuntui kaaokselta.Oli kuitenkin ihan rauhallista. Katsoin ovelle.Odotin vain, että tulisit. Sinut tuotiin lähelleni. Flyygelin sävelet. Itkut, nyyhkäykset, hengenvedot.Surun ääniä.En voinut uskoa, sattui liikaa.Et sinä, ei…
Kutituskärpäsiä
Sanotaan, että jos tekee kaikkensa, näkee vaivaa tai uskoo tarpeeksi lujasti, voi saavuttaa sen mistä haaveilee tai mitä tavoittelee. Totta. Mutta sitä ei sanota, että sen voi myös menettää. Liian usein sorrutaan pitämään asioita itsestäänselvänä. Pidetään elämää itsestäänselvänä.Riidellään puolison kanssa, mennään mykkäkoulussa nukkumaan ja päätetään omassa mielessä, että puhutaan aamulla. Luvataan lapselle, että mennään toisena…
Kaksi laukausta
Makasin illalla sängyssä ja tuijotin pimeään. Mietin Veeraa, mietin hänen isäänsä. Sitä maanantaita, sen tapahtumia. Jälleen. Niinkuin jokainen ilta. Mietin mitä he ovat puhuneet autossa matkalla talolle. Onko isä puhunut sekavia vai onko kyennyt vastaamaan tyttärensä ihmetteleviin kysymyksiin järkevästi. Onko ajanut ylinopeutta vai normaalia hiljempaa? Mitä liikkui mielessä ihmisellä, joka oli matkalla tappamaan oman lapsensa?…
Kohti joulua
Viime yönä Veera oli kateissa. Seisoin ihmisten keskellä ja huusin Veeraa – tunsin jälleen kaiken sen kauhun, pelon ja hädän, minkä olin kokenut kerran aiemmin.Yhtäkkiä Veera vastasi ja tunsin suunnatonta helpotusta. Iloa. Hän sanoi olevansa ihan lähellä, kuulin hänen äänensä, mutta en nähnyt häntä. Odotin, että hän tulee luokseni.Näkisin hänet. Odotin. Kunnes heräsin. Luulen, että…
Tulevaisuuden ajatuksia
Minun elämässä on paljon lapsia; jo pelkästään kummilapsia on hyvä liuta. Se ei haittaa, rakastan lapsia. Heidän aitoutensa ja puhdas vilpittömyytensä asiassa, kuin asiassa on niin lumoavaa. Ja niitä lapsia tulee lisää; lähipiirissäni on tällä hetkelläkin useampi odottava äiti. Se on väkisinkin saanut minut muistelemaan Veeran odotusta ja Veeran vauva-aikaa. Raskausaika oli helppo lukuunottamatta 9…
Hyvinvointivertailua
Aamulla röhnötin sohvalla erittäin epäergonomisessa asennossa, join aamukahvia tyhjään vatsaan (ja vatsalle – koska tottakai läikytin) ja selailin somen tarjontaa. Sosiaalinen media pursusi heti aamusta pirteitä kasvoja, virheettömiä hiuksia eikä unirähmästä silmissä ollut tietoakaan.Terveellisiä ja herkullisia ruoka-annoksia, treenikuvia ja hymyjä.Sitä kaikkea yhdisti yksi sana: hyvinvointi.He viestittivät kuvillaan terveellistä elämää, hyvinvointia ja opastivat kohti sellaista.Minua huvitti….
Hetken mittaiset kriisit
Eilen oli isänpäivä. Koko päivän teki mieli kirjoittaa mutta en tiennyt mitä. Kaikki ajatukset tuntui todella korneilta. Koko päivä tuntui kornilta. Laitoin Facebookiin kuvan, joka on otettu Veeran hautajaisista. Siinä minun isäni pitää minusta kiinni, kun olemme Veeran arkulla. Isäni pitää kiinni minusta hetkessä, jossa tarvitsen häntä eniten. Hetkessä joka oli olemassa, koska minun tyttöni…
Insomnia jatkuu
Veeran nauru soi korvissa. Ihana nauru.Hän istui sohvalla risti-istunnassa kuulokkeet korvillaan, silmät hymystä sirrillään, tabletti telineessä hänen edessään. Käsissään mansikkaviilis, josta sojotti pilli. Veera söi aina viilistä pillillä. Heräsin ja Veera katosi. En saanut enää unta, joten nousin ylös. Kello oli 04.25.Oli pimeää. Iltaisin en saa unta, pyörin ja pyörin. Liikaa ajatuksia.Lopulta, kun saan unta…
Insomnia
Eilisiltana en saanut unta. Makasin sängyssä ja katsoin makuuhuoneen oviaukosta eteiseen. Kuvittelin Veeran poseeraamaassa peilin edessä päällään mekko tai jokin itse valitsemansa asukokonaisuus. Huulet opetellusti törröllään, pieni keho mallisentoon käännettynä. Hymyilin ja yhtäaikaa kyyneleet valuivat poskilla. Minulla on niin kova ikävä. Pyörittelin mielessäni miltä Veera näyttäisi nyt. Olisiko hänen hiuksensa pidetty lyhyinä vai annettu kasvaa?Kuinka…