Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, antaisinko sinun syödä popcornia aamupalaksi? Jättäisinkö hiuksesi harjaamatta, antaisinko sinun laittaa juhlavimman mekkosi? Sen pinkin ja kimaltavan. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, ostaisimmeko kaupasta vain mitä sinä haluat? Kurkkua, viilistä ja kalapuikkoja.Söisimmekö ruoan sijaan vain niitä? Olisiko jälkiruoaksi kettukarkkeja? Niitä, joita oli tarjolla sinun hautajaisissasi. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,…
Kuukausi: tammikuu 2020
Pohdintoja
”Onko minussa jokin vika, kun en tunne vihaa?” Näin kysyin Koolta illalla, kun aloimme nukkumaan. Suruun liitetään vihan tunteet, niitä jopa odotetaan tulevaksi. Minä en voi sanoa tunteneeni vihaa- korkeintaan hetkellisiä vihan tuikahduksia. Minusta ne eivät edes ole vihaa vaan pikemminkin voimakasta, ahdistunutta ihmetystä. Vertaisryhmissäkin keskustellaan vihasta ja sen tunteista enkä minä tunnista niitä itsestäni….
Maailman kaunein ääni
Heräsin aamulla aikaisin, kun Koo lähti töihin. Olen nukkunut taas huonosti; en saa unta iltaisin ja nukun pitkälle aamupäivään.Ja sitten kärsinkin sinnikkäästä päänsärystä.Vaihtoehtoisesti nukun muutaman tunnin, herään aikaisin ja istun nollat taulussa päivän tajuamatta oikein mistään mitään. Mutta yksi asia on ja pysyy, nukkui sitten miten tahansa: väsymys. Makasin sängyssä ja selailin kuvia. Löysin videon…
Paremmat päivät
Viimeiset pari päivää, oikeastaan lähes koko viikko, on ollut hyviä päiviä. Olen nukkunut hyvin, herännyt pirteänä- olo on ollut hyvä ja virkeä. Olen jaksanut tehdä, olla ja elää. Torstaina tein kaalilaatikkoa ja kuvittelin Veeran vierelleni. Kuvittelin, kuinka hän sipsuttaisi varpaillaan viereeni. Kysyisi mitä ruokaa ja kurottautuisi katsomaan. Vastaisin. Pystyin näkemään mielessäni tytön ilmeen; äärimmilleen irvistykseen…
Tarkoitus ilman tarkoitusta
Eräässä Facebookin vertaisryhmässä oli keskustelua tarkoituksesta. Moni ei pysty näkemään lapsen kuolemalla tarkoitusta ja ymmärrän sen täysin. Ei lapsen tarkoitus ole kuolla vaan elää.Rakentaa elämä. Minä henkilökohtaisesti ajattelen Veeran kuoleman tarkoituksen kautta. Se ei ole ainoa oikea tapa vaan minun tapani.Veeran kuolemalla on pakko olla jokin tarkoitus-ajattelen niin koska se helpottaa. Lohduttaa. Surutyön läpikäyminen ja…
Huuto sydämestä
On taas kausi, kun voisi vain nukkua-eilen sain havaita sen nukkumalla pommiin.Puin juostessa, raivoskrabasin umpijäisiä autonikkunoita ja puikkelehdin aamuruuhkassa enkä myöhästynyt, kuin ehkä 5 minuuttia. Pyytelin nolona anteeksi, häpeän myöhästymistä.Loppupeleissä en tainnut edes olla myöhässä. Join aamukahvia sairaalan kahvilassa ja huomasin pienen tytön, suurinpiirtein Veeran ikäisen. Muistelin Veeran vuosia kestänyttä sairastelua, tutkimuksia ja kokeita.Lääkityksiä, seurantoja….
Kummituksia
Eilen Facebook tarjosi minulle muistoa vuoden takaa; teksti, jonka olen kirjoittanut Veeran isälle. Tämä on kirje sinulle, joka tuhosit minun elämäni. Olin jälleen talolla, joka oli joskus kotimme. Tyttäremme koti. Olen seissyt paikalla, jossa tyttäremme sydän löi viimeisen kerran. Pieni elämänhaluinen sydän,jonka sinä pysäytit. Olen nähnyt jäljet, jotka kertovat liian varhain ja liian väärällä tavalla…
Vuosikymmenen ensimmäinen
”Äiti!” Havahduin eilisen päiväunesta ääneen ja tuntui, että sydän pysähtyi hetkeksi.Veera? Ääni toistui ja tajusin sen kuuluvan kodimme läheiseltä leikkikentältä. Vaikka tiedän realiteetit, oli pettymys valtava. Ei se ollut minun Veerani. Ei tietenkään ollut, minun Veeranihan on kuollut. Minun pieni, viaton Veerani.Itku puristi rintaa, tuli valtava ikävä. Siitä on 437 päivää, kun minua on viimeksi…