Se maanantaiaamu alkoi, kuten muutkin. Menin seitsemäksi töihin ja olin iloinen, sillä tiesin tytön tulevan iltapäivällä kotiin. Jossain vaiheessa aamua minulle iski suunnaton ikävä. Ainahan minulla oli ikävä tyttöä mutta se ikävä oli jotenkin erilainen. Sietämätön. Minusta tuntui, että minun pitäisi hakea tyttö heti kotiin. Muistan kuinka puistelin ajatuksen päästäni; en voinut hakea tyttöä kesken…