Huhhei! Me ollaan Koon kanssa alettu remppaamaan taloa. Otimme vastaan projektin, joka varmasti monen mielestä oli mahdoton. Ensin harjoiteltiin nykyisen asunnon kylppärillä ja sitten aloitettiinkin homma koko talon mittakaavassa uudessa paikassa. Täydellisessä paikassa lähellä merta.Talo puretaan kauttaaltaan vanhoista pinnosta ja rakennetaan uudestaan. Työtä on tehty paljon ja vielä enemmän on tehtävänä. Se selittänee tämän blogihiljaisuudenkin….
Kuukausi: helmikuu 2020
Epäreilu ikävä
Olin tänään kaupungissa hoitamassa asioita, kun penkkarirekat juhlijoineen osuivat kohdalle torilla. Väkeä oli paljon.Oli lapsia, jotka kiljuen yrittivät siepata abiturienttien viskoman karkkisaaliin suoraan ilmasta ja sen jälkeen maasta. Vikkelästi kuin pienet eläimet.Oli aikuisia, jotka katsoivat nuoria hymyillen, ylpeästi. Heiluttivat kättä vastaukseksi ”iskä, pappa, äiti, mummi”- huutoihin.Oli aikuisia, jotka vain nauttivat nuorten ilosta. Sitten olin minä….
Elämän taulu
Kaiken pitäisi olla hyvin. Ja onkin. Minulla on ihana puoliso, rakastava perhe, hyviä ystäviä, koti jossa viihdyn ja mukavaa tekemistä. Raamit hyvälle, onnelliselle elämälle on valmiina.Minulla on asiat paremmin kuin monella muulla, mutta silti jokin rikkoo sen kokonaisuuden. Kokonaisuus, elämäni, on kuin kaunis taulu, joka maalattiin vartavasten minulle. Siihen käytettiin lempivärejäni ja muotojani. Taiteilijan huomaamatta,…
Kamala pelottava kuolema
Olen huomannut kiinnittäväni huomiota kuolemaan liittyviin artikkeleihin ja etenkin keskusteluihin, jotka paljastavat ihmisten suhtautumisen siihen. Ei voi olla huomaamatta, että kuolema on jollain tapaa tabu. Meinasin kirjoittaa, että edelleen tabu mutta sehän olisi väärin- ennen kuolemaan suhtauduttiin neutraalimmin. Kuolema tiedostettiin osaksi elämää ja sen kanssa oltiin paljon tekemisissä. Sitten, jossain välissä on tapahtunut jotain ja…