Tänään tapahtui se mitä olen pelännyt.Tuli puhetta lapsista, mm. siitä, että minulla ja Koolla ei ole minkäänlaisia lapsia- ei yhteisiä eikä omia.Ai, kuka se Veera sitten on? Viaton kysymys, joka johtui ainoastaan minun siihenastisesta huonosta artikulaatiostani.Siitä, että puhun Veerasta niin paljon.Niin paljon, että kuulostaa kuin hän olisi elossa.Tänään minä häkellyin. Tuntui, etten osaa puhua enää;yritin…
Avainsana: ikävä
Uuden äärellä
Mihin tämä aika oikein menee?! Voisi ajatella, että kirjoittamattomuus on hyvä juttu- että olo olisi ollut sen verran hyvä, ettei ole ollut tarvetta purkaa tuntoja sanoihin. Totta osittain tuokin, olen kyllä voinut hyvin mutta totuus on, että en ole kirjoittanut koska en ole yksinkertaisesti ehtinyt. Minäpä kerron miksi. Viime viikolla olen nimittäin palannut töihin!Enkä mihin…
Laulu, joka satuttaa
Musiikilla, niin soitetulla kuin kuunnellulla, on aina ollut suuri merkitys minun elämässä. Veeran kuoleman jälkeen musiikin, varsinkin vähänkään iloisemman, kuunteleminen tuntui väärältä.Enhän minä voinut kuunnella musiikkia, kun minun lapseni on juuri kuollut. Pari viikkoa Veeran kuoleman jälkeen törmäsin erääseen kappaleeseen, jonka olin kuullut viimeksi vuosia sitten. Silloin jo kappale kosketti ihan eri tavoin kuin muut-…
Viimenen kuva
Joskus, kun olen yksin, selailen Veeran kuvia. Silitän poskea. Muistan, kuinka sileä ja lämmin se oli. Hymyilen vaikka itken. Kaunis lapseni. Tämän viikon terapiaistunnolla kysyin, olenko sekoamassa. Enhän vain ole menettämässä realiteettejä kun pystyn kuvittelemaan, näkemään ja tuntemaan, Veeran niin vahvasti. En ole sekoamassa enkä menettämässä todellisuudentajuani. Muistot ja tunteet vain ovat niin vahvat. Ne…
Vaaleanpunaisia pioneja
Huhhei! Me ollaan Koon kanssa alettu remppaamaan taloa. Otimme vastaan projektin, joka varmasti monen mielestä oli mahdoton. Ensin harjoiteltiin nykyisen asunnon kylppärillä ja sitten aloitettiinkin homma koko talon mittakaavassa uudessa paikassa. Täydellisessä paikassa lähellä merta.Talo puretaan kauttaaltaan vanhoista pinnosta ja rakennetaan uudestaan. Työtä on tehty paljon ja vielä enemmän on tehtävänä. Se selittänee tämän blogihiljaisuudenkin….
Epäreilu ikävä
Olin tänään kaupungissa hoitamassa asioita, kun penkkarirekat juhlijoineen osuivat kohdalle torilla. Väkeä oli paljon.Oli lapsia, jotka kiljuen yrittivät siepata abiturienttien viskoman karkkisaaliin suoraan ilmasta ja sen jälkeen maasta. Vikkelästi kuin pienet eläimet.Oli aikuisia, jotka katsoivat nuoria hymyillen, ylpeästi. Heiluttivat kättä vastaukseksi ”iskä, pappa, äiti, mummi”- huutoihin.Oli aikuisia, jotka vain nauttivat nuorten ilosta. Sitten olin minä….
Elämän taulu
Kaiken pitäisi olla hyvin. Ja onkin. Minulla on ihana puoliso, rakastava perhe, hyviä ystäviä, koti jossa viihdyn ja mukavaa tekemistä. Raamit hyvälle, onnelliselle elämälle on valmiina.Minulla on asiat paremmin kuin monella muulla, mutta silti jokin rikkoo sen kokonaisuuden. Kokonaisuus, elämäni, on kuin kaunis taulu, joka maalattiin vartavasten minulle. Siihen käytettiin lempivärejäni ja muotojani. Taiteilijan huomaamatta,…
Veeralle
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, antaisinko sinun syödä popcornia aamupalaksi? Jättäisinkö hiuksesi harjaamatta, antaisinko sinun laittaa juhlavimman mekkosi? Sen pinkin ja kimaltavan. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, ostaisimmeko kaupasta vain mitä sinä haluat? Kurkkua, viilistä ja kalapuikkoja.Söisimmekö ruoan sijaan vain niitä? Olisiko jälkiruoaksi kettukarkkeja? Niitä, joita oli tarjolla sinun hautajaisissasi. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,…
Huuto sydämestä
On taas kausi, kun voisi vain nukkua-eilen sain havaita sen nukkumalla pommiin.Puin juostessa, raivoskrabasin umpijäisiä autonikkunoita ja puikkelehdin aamuruuhkassa enkä myöhästynyt, kuin ehkä 5 minuuttia. Pyytelin nolona anteeksi, häpeän myöhästymistä.Loppupeleissä en tainnut edes olla myöhässä. Join aamukahvia sairaalan kahvilassa ja huomasin pienen tytön, suurinpiirtein Veeran ikäisen. Muistelin Veeran vuosia kestänyttä sairastelua, tutkimuksia ja kokeita.Lääkityksiä, seurantoja….
Kummituksia
Eilen Facebook tarjosi minulle muistoa vuoden takaa; teksti, jonka olen kirjoittanut Veeran isälle. Tämä on kirje sinulle, joka tuhosit minun elämäni. Olin jälleen talolla, joka oli joskus kotimme. Tyttäremme koti. Olen seissyt paikalla, jossa tyttäremme sydän löi viimeisen kerran. Pieni elämänhaluinen sydän,jonka sinä pysäytit. Olen nähnyt jäljet, jotka kertovat liian varhain ja liian väärällä tavalla…