Olen viikonloppuna menossa käymään pohjoisessa. Kotona. Tiedän, että minun pitäisi käydä myös Veeran haudalla. Tiedän, etten pysty. Tiedän, että oikeasti pystyisin. Minä en halua. Ajatus tuntuu niin vaikealta, pahalta. Ahdistavalta. Haudalla käyminen muistuttaa minua siitä, mitä siellä on. Pakottaa minut ymmärtämään. Minun pieni aarteeni. Hento tyttöni. Rakas lapseni. Minun rakas Veerani, joka kuoli toisen ihmisen…
Avainsana: ikävä
Iloa ja surua käsikkäin
Pitkää hiljaisuutta seuraa pitkä teksti.Viime viikkoina on tapahtunut paljon. Vietin kesän etelässä.Kannoin surua mukanani, mutta se oli kevyempää.Nautin lämmöstä ja auringosta, ihmisistä.Hymyilin ja nauroin.Minun oli hyvä olla.Viimein pystyin suunnittelemaan tulevaisuutta.Viimein pystyin näkemään, että tulevaisuus on. Ajatus pohjoiseen palaamisesta tuntui koko ajan huonommalta ajatukselta ja pari viikkoa sitten tein päätöksen, että palaisin pohjoiseen vain muuttamaan sieltä…
Elämän ja ajatusten järjettömyys
Veeran kuoleman jälkeen hänen ajattelemisensa, kuvittelemisensa ja muistelemisensa on ollut voimavara.Olen sulkenut silmät ja nähnyt hänet. Se on helpottanut. Nyt tilanne on toinen. Pystyn puhumaan Veerasta, pystyn lausumaan hänen nimensä.Pystyn katsomaan kuvia ja videoita hänestä.Mutta en pysty ajattelemaan häntä En pysty kuvittelemaan hänen kasvojaan, ilmeitään.En hänen liikkeitään ja tapojaan.En muistelemaan hetkiä, kun hän oli vielä…
Juuret, jotka eivät koskaan kuole
Minulla ei ole sanoja.On vain suunnaton, viiltävä ikävä. ”Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet,kiinni sinussa mä kasvoin elämään.Olit voimani ja minkäs sille teet,nyt mä juurrun tähän ikävään. Kaikki minussa kuin vaiti valittaa,valos sammuttua eksyin hämärään.Ja kun sinua en nähdä enää saa,niin mä juurrun tähän ikävään. Kastan kukkaset ja sulle puhelen,ja on aivan niin kuin jotain…
Kivi rakkauden merkkinä
Veeran syntymäpäivä tyhjensi mieleni täysin – ei ole kerta kaikkiaan ollut mitään kirjoitettavaa.Mielessäni olen ollut vihainen. Tänä vuonna en tehnyt Veeralle hänen toivomaansa syntymäpäiväkakkua, en suunnitellut ja järjestänyt synttäreitä, en auttanut tyttöä valitsemaan sopivaa mekkoa enkä nähnyt sitä iloa ja kiitollisuutta hänen kasvoiltaan vastaanottaessaaan vieraita eteisessämme.Olisin halunnut tuon kaiken, ihan kuten ennenkin.Mutta tänä vuonna tein…
Terveiset sinne taivaaseen
Pieni ihmeeni.Hento keijukaiseni, takkutukkainen menninkäiseni.Sädehtivä prinsessani, lumoava balettitanssijani.Rakas tyttäreni. On vieläkin niin vaikeaa ymmärtää, ettet ole täällä.Etten voi halata sinua, pitää kiinni pienestä kädestäsi.Kuulla ääntäsi, nähdä tuikkivia silmiäsi.Antaa suukkoa otsallesi.Kuiskata korvaasi, kuinka paljon rakastan sinua. Kaipaan sinua niin valtavan paljon.Niin paljon, ettei sitä voi sanoin kuvailla.Joka hetki.Tekisin mitä vain, että saisin sinut takaisin – että…
Enää ei ole kiire
7 vuotta sitten tänä päivänä oli Veeran laskettu aika. Veeralla ei eläessään ollut koskaan kiire mihinkään ja tyttöä sai aina odottaa.Hän oli kaikkialla kyllä ensimmäisenä, mutta myös viimeisenä.Syömässä, lähtemisessä, pukemisessa.Kaikessa. Veera ei hidastellut ilkeyttään, vaan tyttö oli vain rauhallinen.Teki kaiken omassa tahdissaan.Monesti, varsinkin arkiaamuisin hoitoon ja töihin lähtiessä hoputin häntä, mutta tyynenrauhallinen tyttö vain tuumasi:”Ei…
Kuva, jota ei haluaisi nähdä
Katselin viereisen päiväkodin pihalla leikkiviä lapsia – pari poikaa leikki sotaa sählymailoilla.Toinen oli ampuvinaan toista ja uhri jäi liikkumattomana makaamaan maahan. Takauma iski lujaa. Mieleni näytti, kuinka luoti lävistää pahaa aavistamattoman, pienen tyttäreni pään. Kuinka hänen pieni kehonsa nytkähtää luodin voimasta ja romahtaa elottomana entisen kotimme lattialle. Vatsa kouristaa, kädet tärisevät.Oksettaa. Usein iltaisin mieleni näyttää…
Ikuinen ikävä
Eilisiltana näin pienen tytön pyöräilemässä – se tyttö oli juuri niin kuin Veera.Näky sai aikaan romahduksen. Istuin lattialla ja itkin.Itku tuli voimalla, se puristi rintaa ja vaikeutti hengittämistä.Itkin ikävää, itkin tuskaa.Itkin elämän epäreiluutta, itkin vihaa.Itkin kaipausta, menneitä onnellisia hetkiä.Itkin kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä. Meidän piti tehdä niin paljon.Meidän piti mennä katsomaan balettia, meidän piti…
Rakkaudella pakattu rinkka
Tammikuussa lähdin reissuun.Vietin viisi itkutonta päivää yhdessä ystävieni kanssa ja hetken minusta tuntui, että elämässä voisi kuitenkin olla jotain hyvää.Oli vapauttavaa kulkea niin, ettei jokainen talo tai lyhtypylväs muistuttanut Veerasta.Tapahtuneesta.Sain olla vain ihminen ihmisten joukossa. Sitten palasin kotiin. Todellisuus iski vasten kasvoja heti eteisessä.Lattialla oli pelkästään minun kenkiäni, naulakossa vain minun takkejani.Ahdistus iski aaltona, joka…