Sinä päivänä aurinko sammui, tuli pimeys.Satoi vain vettä, jonka hyytävä kylmyys jäädytti. Sinä päivänä kaikki muuttui. Askeleet, ennen niin tomerat ja päättäväisetolivat heikot ja huterat.Ainoat. Mieli,ennen niin onnellinen ja iloinenoli vain järkytyksestä turta. Sydän, ennen niin vahvaoli särkynyt. Ja yksin. Asunto, hetki sitten tulvillaan naurua, oli yhtäkkiä hiljainen.Kuului vain heikkoja nyyhkäyksiä. Ennen meidän kotimme,nyt vain…
Kuukausi: lokakuu 2020
Sateen jälkeen paistaa aurinko
Olen voinut jo jonkin aikaa huonommin kuin toviin jaolen siitä useaan otteeseen valitellutkin. Väsymys, sitkeä tulehdus, kivut, syksy, vesisade, lähestyvä kuolinpäivä ja eilispäivä, jolloin tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun näin Veeran viimeisen kerran- nämä kaikki ovat tehneet arjesta ja elämästä raskaan viimeiset pari viikkoa. Vai kuukautta? En enää pysy laskuissa. Tänä aamuna heräsin omituisen…
Viimeiset sanat
Laitoit takkisi naulakkoon, asettelit kengät siististi. Halasit lujaa, pieni kylmä poskesi tuntui omaani vasten. Taputit selkään, teit niin aina. Hauskaa päivää! Kipitit lähteäksesi mutta pyörähdit ympäri. Silmäsi tuikkivat, poskesi kirpeän pakkasilman punoittamat. Hymyilit,paljastit puuttuvat etuhampaasi. Pieni eskarilainen. Vilkutit. ”Nähdään viikon päästä äiti” Ne olivat viimeiset kuulemani sanasi. En nähnyt sinua enää, se oli viimeinen kerta….
Mitä sinä mietit?
Veera makasi selällään, kädet olivat koukussa. Nilkat olivat suorina, kuin balettitanssijalla. Koko pieni vartalo oli harmaa ja täynnä suuria mustelmiamutta kasvot olivat sileät, virheettömät. Yhtä kauniit kuin aina. Aivan kuin Veeralla olisi ollut vain sinertävää huulipunaa. Unessa olin rauhallinen vaikka tiesin mitä siinä katsoin.Herättyäni sydän takoi lujaa. Oksetti.Hetken vain istuin sängyllä ja yritin rauhoitella itseäni. Se oli vaikeaa. Itketti.Olin juuri nähnyt…
Kipua
Päivä oli hyvä-olin virkeä ja kasvojen kipukin on alkanut hellittää. Jaksoin töissä paremmin kuin pitkään aikaan. Kotona söin hyvin ja lähdin rakennukselle maalaamaan. Olin hyväntuulinen. Pirteä.Pesin paistinpannua, kun jokin iski lujaa ja varoittamatta-jokin, joka puristi keuhkoja kasaan ja kuristi kurkkua. Tuntui etten saa happea,hengittäminen oli katkonaista haukkomista.Ajatus viilsi nopeasti mutta kivuliaasti, kuin kesän maassa lojunut ruosteinen…
Tervetuloa tavallisuus
Unessa istuin lapsuuden kotitaloni portailla ja pidin pientä Veeraa sylissäni-halasin lujaa ja itkin.Tiesin, että hänet viedään minulta pois.Veera on käynyt unissani joka yö jo jonkin aikaa;jokaisessa unessa olen surullinen, sillä tiedän sen olevan vain unta.Se on kipeä, julma muistutus siitä mitä olen menettänyt jayhtä aikaa ihana muisto siitä, mitä minulla oli. Olen viime aikoina ajatellut…