Väsynyt, kivulias ja voimaton keho,kahvikuppi painoi liikaa.Ilo valkoisesta maisemasta,yhtä aikaa ahdistus siitä mitä se pian peittäisi.Kylmä, minulla oli niin hirveän kylmä. Ihmisiä tuli paljon,kaikki yhtä järkyttyneitä.Halauksia, kättelyitä.Surullisia, osaaottavia aikuisia,pieniä hämmentyneitä ja pelokkaita lapsia. Eivät ymmärtäneet,miten olisivatkaan-eihän aikuisetkaan ymmärtäneet. Hyllyt olivat täynnä kukkalaitteita,en muistanut millainen omani on.Mummilta ja ukilta, täteiltä, isomummilta ja isoenoilta, vanhamummolta ja vaarilta,…
Tekijä: Mari
”Kyllä se tästä”
Kuten olen jo varmaan sadassa edellisessä julkaisussa maininnut niin kerta kiellon päälle:olen ollu kipeenä.Totuus on, että minun elimistössä on kytenyt tulehdustila jo puoli vuotta välillä yltyen ja välillä hiipuen vain yltyäkseen taas.Viimeisin yltyminen taltutti kaikki minun ”vain vähän pää kipeä / hampaasta se johtuu / poskiontelon kanssa ollut vähän ongelmaa- selitykset.Se ”vain poskiontelontulehdus” sai sohvan…
Pyyntö
Oletko kuullut Klamydian Pyyntö-kappaleen? Jos et, niin kuuntele heti.Oletko kuullut Jannika B:n version siitä?Suosittelen kuuntelemaan myös sen. Olen aina pitänyt kappaleesta, sen sanomasta-siitä minkä me valitettavan useasti unohdamme mutta mistä tämä kappale meitä muistuttaa;lapsen oikeudesta olla oma itsensä ja ennenkaikkea oikeudesta olla lapsi. Mietiskelin, että jokaisen uuden vanhemman tulisi kuunnella tämä kappale,joka on uskottavasti tehty lapsen…
Kiukkua ja kiitollisuutta
Eilisaamuna heräsin kovaan särkyyn- nousin ylös, laitoin kahvin tippumaan ja otin maksimiannoksen särkylääkettä. Jostain syystä lääke tehosi hyvin hitaasti-makasin sängyssä vaikeassa mutta ainoassa siedettävässä asennossa. Lopulta, kun lääke alkoi tehoamaan en suinkaan ollut helpottunut. Olin suunnattoman ärtynyt ja vihainen;ihan suoraan sanottuna vi**uuntunut. Joskus elämä vaan tuntuu niin hemmetin kohtuuttomalta.Jos ei itke silmiä irti päästä tai joudu taistelemaan kuolemaa toivomaan saavan…
Kaksi vuotta
Sinä päivänä aurinko sammui, tuli pimeys.Satoi vain vettä, jonka hyytävä kylmyys jäädytti. Sinä päivänä kaikki muuttui. Askeleet, ennen niin tomerat ja päättäväisetolivat heikot ja huterat.Ainoat. Mieli,ennen niin onnellinen ja iloinenoli vain järkytyksestä turta. Sydän, ennen niin vahvaoli särkynyt. Ja yksin. Asunto, hetki sitten tulvillaan naurua, oli yhtäkkiä hiljainen.Kuului vain heikkoja nyyhkäyksiä. Ennen meidän kotimme,nyt vain…
Sateen jälkeen paistaa aurinko
Olen voinut jo jonkin aikaa huonommin kuin toviin jaolen siitä useaan otteeseen valitellutkin. Väsymys, sitkeä tulehdus, kivut, syksy, vesisade, lähestyvä kuolinpäivä ja eilispäivä, jolloin tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun näin Veeran viimeisen kerran- nämä kaikki ovat tehneet arjesta ja elämästä raskaan viimeiset pari viikkoa. Vai kuukautta? En enää pysy laskuissa. Tänä aamuna heräsin omituisen…
Viimeiset sanat
Laitoit takkisi naulakkoon, asettelit kengät siististi. Halasit lujaa, pieni kylmä poskesi tuntui omaani vasten. Taputit selkään, teit niin aina. Hauskaa päivää! Kipitit lähteäksesi mutta pyörähdit ympäri. Silmäsi tuikkivat, poskesi kirpeän pakkasilman punoittamat. Hymyilit,paljastit puuttuvat etuhampaasi. Pieni eskarilainen. Vilkutit. ”Nähdään viikon päästä äiti” Ne olivat viimeiset kuulemani sanasi. En nähnyt sinua enää, se oli viimeinen kerta….
Mitä sinä mietit?
Veera makasi selällään, kädet olivat koukussa. Nilkat olivat suorina, kuin balettitanssijalla. Koko pieni vartalo oli harmaa ja täynnä suuria mustelmiamutta kasvot olivat sileät, virheettömät. Yhtä kauniit kuin aina. Aivan kuin Veeralla olisi ollut vain sinertävää huulipunaa. Unessa olin rauhallinen vaikka tiesin mitä siinä katsoin.Herättyäni sydän takoi lujaa. Oksetti.Hetken vain istuin sängyllä ja yritin rauhoitella itseäni. Se oli vaikeaa. Itketti.Olin juuri nähnyt…
Kipua
Päivä oli hyvä-olin virkeä ja kasvojen kipukin on alkanut hellittää. Jaksoin töissä paremmin kuin pitkään aikaan. Kotona söin hyvin ja lähdin rakennukselle maalaamaan. Olin hyväntuulinen. Pirteä.Pesin paistinpannua, kun jokin iski lujaa ja varoittamatta-jokin, joka puristi keuhkoja kasaan ja kuristi kurkkua. Tuntui etten saa happea,hengittäminen oli katkonaista haukkomista.Ajatus viilsi nopeasti mutta kivuliaasti, kuin kesän maassa lojunut ruosteinen…
Tervetuloa tavallisuus
Unessa istuin lapsuuden kotitaloni portailla ja pidin pientä Veeraa sylissäni-halasin lujaa ja itkin.Tiesin, että hänet viedään minulta pois.Veera on käynyt unissani joka yö jo jonkin aikaa;jokaisessa unessa olen surullinen, sillä tiedän sen olevan vain unta.Se on kipeä, julma muistutus siitä mitä olen menettänyt jayhtä aikaa ihana muisto siitä, mitä minulla oli. Olen viime aikoina ajatellut…