Surulla on uskomaton voima. Se on saanut minut polvilleni, huutamaan tuskasta.Suru on saanut minut itkemään,kaipaamaan. Kiroamaan elämän epäreiluutta, ihmisen synkkyyttä. Suru on saanut minut voimaanhenkisesti niin pahoin, että olen oksentanut. Suru on repinyt minut palasiksi.Se on saanut tuntemaan fyysistä kipua; veitseniskuina ja suurena painona rinnassa.Suru on lamauttanut tunteet, vienyt terveyden.Elinvoiman.Suru on pakottanut päästämään irti, luopumaan….
Kirjoittajalta Mari
Kotimatkalla
Takana viikko pohjoisen ihania ihmisiä, ruokaa ja lunta. Vaikka reissu oli kaikenkaikkiaan mukava ja omalla tavallaan voimaannuttava, oli se myös yllättävän raskas. Kaipasin jo omaan kotiin, rauhaan ja omiin rutiineihin. Ohi ajaessamme katsoin vanhaa kotiamme. Minun ja Veeran kotia. En tiedä asuiko siinä joku. Olikohan Veeran ja hänen pikkuserkkunsa kätkemät aarteet vielä piilossaan kuusen juurella?Ajoimme…
Sininen hetki
Vuosi sitten tähän aikaan joulu oli hiljainen. Joulun ilo ja rauha oli jotenkin väkinäistä- vietin koko joulua vain koska kalenterin mukaan oli joulu. Aito riemu ja onni oli poissa. Ne haudattiin kuukausi aiemmin Veeran mukana. Tänä vuonna ollaan jo vähän paremman puolella.Takana on viisi oikeasti talvista päivää pohjoisessa, ennen niin arkinen juttu tuntui nyt jotenkin…
Joulukortti
Onhan sinulla kaikki hyvin siellä? Olethan leiponut pipareita, pursuttanut sokerikuorrutetta. Salaa syönyt sitä. Kirkkain silmin väittänyt ettet,pidätät naurua.Suupielissä olevat jäämät paljastavat sinut. Olethan syönyt torttuja?Jyrsinyt sakarat,jättänyt luumuhillon syömättä. Sinähän et tykkää siitä.Onhan mekon rinnuksella murusia? Olethan laittanut joulukoristeita? Niitä hassuja tonttuja, joilla näkyy suuren lakin alta vain nenä. Ne, joihin olet piirtänyt yksityiskohtia.Olethan laittanut jouluvaloja?…
Ken voi kiven heittää ensimmäisen?
Jopas on aika taas huomaamatta harpannut eteenpäin! Viimeinen viikko on kulunut niin voimakkaasti muuttuneissa tunnekuohuissa, etten ole oikein ehtinyt välissä kirjoittamaan niistä mitään. Rakkaan kotimaamme itsenäisyyttä juhlittiin Helsingissä, vähintäänkin Linnan juhlien arvoisessa seurassa. Välihuomautuksena tässä kohtaa; alan tästä lähtien käyttämään puolisostani nimikettä Koo. Ihan vain siksi, että sana puoliso ei sovi minun sanavarastoon yhtään. Nytkin…
Toteutumattomia toiveita
Päätin laittaa joulua. En ole koskaan ollut jouluvouhottaja- tykkään leipoa ja laittaa kotia, mutta maltilla. Inhoan sitä, kun joulu tulee kauppoihin jo lokakuussa. Se vie joulusta hohdon. Ja idean. Joulu on rauhoittumisen, kiitoksen ja rakkauden aikaa. Valitettavasti nykyisin se on saanut kulutusjuhlamuodon, joka jyrää edellämainitut valtavien lahjavuorten alle. Minä olen sortunut siihen myös. En edes…
Joulukuun ensimmäinen
Jälleen kerran, kiitos kaikista kauniista ja rohkaisevista kommenteista! Lupauksista poiketen olen ollut vielä aiempaakin huonompi vastailemaan niihin.Se ei ole välinpitämättömyyttä- en vain oikein osaa vastata mitään ja pelkän kiitoksen ja sydämen viljely tuntuu jotenkin niin tehdastuotannolta aidon kiitollisuuden sijaan. Siksi kiitän tässä kaikkia kerralla. Kiitos. Ja sydän. Viimeisissä kommenteissa on ollut usea kysymys ja ajattelin,…
Käsissä pieni sydän
Luin tänään poliisin esitutkintapöytäkirjaa. Jälleen kerran. Luin kiivaasti, kuin etsien vastausta johonkin. Äänettömästi luin ääneen lauseita, jotka osasin jo melkein ulkoa. Lauseet, joita en meinannut ymmärtää luin uudelleen. Olen lukenut sen paksun nivaskan useaan kertaan mutta jokaisella lukukerralla herää uusia ajatuksia ja kysymyksiä. Ja vanhoja. Seisoin keskellä olohuonetta ja kuvittelin tilanteen pöytäkirjatekstin mukaisesti. Veeran sijainnin,…
Kuukausi ennen jouluaattoa
Vuosi sitten, heräsin väsyneenä. Olin hermostunut ja itkuinen. Toivoton.Kaipasin sinua. Suljin huoneesi oven. Yöllä oli satanut lunta. Paljon ihmisiä, aikuisia ja lapsia.Halauksia, sanoja. Itkua.Kaikki olivat pahoillaan. En ollut yksin. Ja olin.Tuntui kaaokselta.Oli kuitenkin ihan rauhallista. Katsoin ovelle.Odotin vain, että tulisit. Sinut tuotiin lähelleni. Flyygelin sävelet. Itkut, nyyhkäykset, hengenvedot.Surun ääniä.En voinut uskoa, sattui liikaa.Et sinä, ei…
Kutituskärpäsiä
Sanotaan, että jos tekee kaikkensa, näkee vaivaa tai uskoo tarpeeksi lujasti, voi saavuttaa sen mistä haaveilee tai mitä tavoittelee. Totta. Mutta sitä ei sanota, että sen voi myös menettää. Liian usein sorrutaan pitämään asioita itsestäänselvänä. Pidetään elämää itsestäänselvänä.Riidellään puolison kanssa, mennään mykkäkoulussa nukkumaan ja päätetään omassa mielessä, että puhutaan aamulla. Luvataan lapselle, että mennään toisena…