”Mitä mulla on, se on vain lainaa ja niin sen pitää olla vaan. Jos mä täältä jotain kaipaan, ei se oo tätä maisemaa eikä kesäiltojavaikka ne on muka ikimuistoisia. Aamuyöllä en saa rauhaa, lokkien nauru kiduttaa. En mä täältä mitään kaipaa.Mä kaipaan sitä kuvaasi, jossa viimeisen kerran kiljut riemusta”(Vesterinen yhtyeineen- Kiljut riemusta) Jos olisit täällä…
Tekijä: Mari
Vaikeita asioita
Lueskelin tuossa erästä keskustelua koskien Veeran kuolemaa, siihen johtaneita tekijöitä ja ennenkaikea mielipiteitä siitä, kuka on todellinen syyllinen.Ex-puolisoni, minä vai yhteiskunta? Totuus on, että minun ex-puolisoni olisi tarvinnut apua.Paljon apua ja paljon aiemmin.Hän oli sairas mutta tavalla, joka ei näkynyt päällepäin. Hänellä ei ollut ihottumia tai verenvuotoa, ei kohtauksia. Sairaus näkyi ainoastaan hänen mielessään, kuvitelmina…
Puhalluskukkia
Kesän ensimmäiset puhalluskukat olivat jännittäviä.Veera puhalsi ensin hyvin varovasti, sitten voimakkaammin.Pärskähti, kun haituva eksyi nenään.Hankasi pientä kippuranenää,kasvoilla oli suloinen irvistys.Aivasti.Nauroi hiristen-se oli pulppuavaa kujellusta, kuin linnulla.Toivomuksia ei saanut sanoa ääneen tai ne eivät toteutuisi.Sanoiko Veera joskus?Veerasta ei koskaan tullut balettitanssijaa. Veera oli ihan pieni, kun hän kiinnitti huomion balettiin;kaikki alkoi Anniina Balleriina- lastenohjelmasta.Sitten siirryttiinkin Youtuben…
Rannalla
Meri.Tiedättekö, se on erikoinen juttu.Merellä ei ole koskaan ollut mitään kytköksiä minun elämääni toisin kuin järvellä, jonka rannassa olen kasvanut ja metsillä, joissa olen leikkinyt tai tuntureilla, joille olen noussut.Meri on aina ollut vain kaukainen, kiehtova asia jonka äärelle pääsi satunnaisesti.Silti meri on se, mitä olen koko elämäni rakastanut. Uskon, että meri on yksi syy…
Lapseton äiti
”Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä,valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin.En kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedä- rakastan sua vielä. Rakastan niin kauan kuin mä voin” / Juha Tapio Ei pienin sormin tehtyä korttia, ei lämmintä halausta.Ei tuiketta silmissä.Ei sinua. On vain kipeä ja tyhjä syli.
Ensimmäisinä päivinä
Viime päivinä olen taas pyöritellyt mielessäni sitä maanantaita ja ensimmäisiä päiviä sen jälkeen.On uskomatonta, miten niin tuikitavallinen maanantai muuttui hetkessä maanantaiksi, joka tuhosi kaiken.Tuhosi minut. Muistan kuinka olin jännittynyt lähestymiskiellon vuoksi ja yhtäaikaa iloinen, koska Veera tulisi kotiin.Minulla oli kova ikävä, viikko erossa tuntui ikuisuudelta.Onneksi en silloin tiennyt, että se todellinen ikuisuus olisi vielä edessä….
Puolitoista vuotta.
”Äiti, pyyhi jo kyyneleet,tiedän, sun on ikävä,mutta minä olen tässä,vierelläsi, vaikka et minua näkisikään. Äiti, katso ulos.Olen poutapilven hattarassa,tuulessa kosketan hiuksiasi.Sadepisarassa annan suukon poskellesi.Auringon säteessä tunnet lämpöni.Linnun laulussa helkkää nauruni.Tähtien tuike on minun silmäniskuni. Olen joka hetkessä,jokaisessa askeleessasi.Äiti, en ole mennyt minnekään.Olen tässä, ikuisesti, sydämessä” Osa ”tuntemattoman” runosta.
Syyttävä sormi
Illalla en saanut unta. Makasin hiljaa paikoillani, pidin silmät kiinni ja kuvittelin Veeran mieleeni.Kuvittelin jokaisen suuhun menevän hiussuortuvan, jokasaisen silmän vierelle ilmestyvän naururypyn.Naurun, käkättävän ja eläväisen naurun.Voisinpa vielä kuulla sen. Soimasin itseäni.Miten olen voinut olla niin sokea?Miten olen voinut antaa tytön sellaisen ihmisen käsiin?Millainen äiti tekee niin?Sellainen, joka ei ansaitse olla äiti.Aivan, kuten ex-puolisoni sanoi.Ehkä…
Sanat hukassa
Tänään tapahtui se mitä olen pelännyt.Tuli puhetta lapsista, mm. siitä, että minulla ja Koolla ei ole minkäänlaisia lapsia- ei yhteisiä eikä omia.Ai, kuka se Veera sitten on? Viaton kysymys, joka johtui ainoastaan minun siihenastisesta huonosta artikulaatiostani.Siitä, että puhun Veerasta niin paljon.Niin paljon, että kuulostaa kuin hän olisi elossa.Tänään minä häkellyin. Tuntui, etten osaa puhua enää;yritin…
Uuden äärellä
Mihin tämä aika oikein menee?! Voisi ajatella, että kirjoittamattomuus on hyvä juttu- että olo olisi ollut sen verran hyvä, ettei ole ollut tarvetta purkaa tuntoja sanoihin. Totta osittain tuokin, olen kyllä voinut hyvin mutta totuus on, että en ole kirjoittanut koska en ole yksinkertaisesti ehtinyt. Minäpä kerron miksi. Viime viikolla olen nimittäin palannut töihin!Enkä mihin…