Aamulla röhnötin sohvalla erittäin epäergonomisessa asennossa, join aamukahvia tyhjään vatsaan (ja vatsalle – koska tottakai läikytin) ja selailin somen tarjontaa. Sosiaalinen media pursusi heti aamusta pirteitä kasvoja, virheettömiä hiuksia eikä unirähmästä silmissä ollut tietoakaan.Terveellisiä ja herkullisia ruoka-annoksia, treenikuvia ja hymyjä.Sitä kaikkea yhdisti yksi sana: hyvinvointi.He viestittivät kuvillaan terveellistä elämää, hyvinvointia ja opastivat kohti sellaista.Minua huvitti….
Kirjoittajalta Mari
Hetken mittaiset kriisit
Eilen oli isänpäivä. Koko päivän teki mieli kirjoittaa mutta en tiennyt mitä. Kaikki ajatukset tuntui todella korneilta. Koko päivä tuntui kornilta. Laitoin Facebookiin kuvan, joka on otettu Veeran hautajaisista. Siinä minun isäni pitää minusta kiinni, kun olemme Veeran arkulla. Isäni pitää kiinni minusta hetkessä, jossa tarvitsen häntä eniten. Hetkessä joka oli olemassa, koska minun tyttöni…
Insomnia jatkuu
Veeran nauru soi korvissa. Ihana nauru.Hän istui sohvalla risti-istunnassa kuulokkeet korvillaan, silmät hymystä sirrillään, tabletti telineessä hänen edessään. Käsissään mansikkaviilis, josta sojotti pilli. Veera söi aina viilistä pillillä. Heräsin ja Veera katosi. En saanut enää unta, joten nousin ylös. Kello oli 04.25.Oli pimeää. Iltaisin en saa unta, pyörin ja pyörin. Liikaa ajatuksia.Lopulta, kun saan unta…
Insomnia
Eilisiltana en saanut unta. Makasin sängyssä ja katsoin makuuhuoneen oviaukosta eteiseen. Kuvittelin Veeran poseeraamaassa peilin edessä päällään mekko tai jokin itse valitsemansa asukokonaisuus. Huulet opetellusti törröllään, pieni keho mallisentoon käännettynä. Hymyilin ja yhtäaikaa kyyneleet valuivat poskilla. Minulla on niin kova ikävä. Pyörittelin mielessäni miltä Veera näyttäisi nyt. Olisiko hänen hiuksensa pidetty lyhyinä vai annettu kasvaa?Kuinka…
Unilaulu
Pikkuiseni. Sinä olet nukkumassa.Näytit aina niin suloiselta nukkuessasi. Luurankoyökkärissä. Nukuit kyljelläsi, käsi poskesi alla tai sitten selälläsi, kädet sivuilla. Liikuit unissasi kokoajan. Nyt nukut selälläsi, liikkumatta. Mutta luurankoyökkärissä.Nukut untasi kotona pohjoisessa,suuren männyn suojassa, pehmeän metsämaan ympäröimänä. Kasvot kohti jokea. Luonnon lapsi. Siellä sinä nukut, omassa lepopaikassasi. Sitä valaisee monet, kaipauksesta kertovat kynttilät. Hyvää yötä, kauniita…
Pieni suuri sana
”Muista Mari, että sie et ole yksin” Näin enoni sanoi halatessaan minua Veeran kuoleman jälkeen. Ja hän oli aivan oikeassa. Vanhin pikkusiskoni oli vierelläni alusta alkaen. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi ollut mukanani, kun hain Veeraa koulusta. Hän käski minua rauhoittumaan, hengittämään, miettimään.Hän soitti poliisille, toimi minun äänenäni, kun itse en…
Surun aika
Vuosi. Haluaisin kamalasti kirjoittaa mutta en tiedä mitä. Tai tiedän.En vain uskalla, yritän työntää ajatukset pois. Niiden läpikäyminen sattuu liikaa, tekee pahaa. Ei haluaisi enää muistaa. Vuosi sitten tähän aikaan olin toimistolla, töissä. Vastaanotan viestejä, käskyjä, joita en noudata. Jos olisin noudattanut, olisiko Veera vielä täällä? En tiedä. Ehkä. Ehkä ei. Olisinpa noudattanut; tuntuu kuin…
Valoa pimeässä
Viime yönä satoi ensilumi.Ensilumi oli satanut silloinkin, kun Veera kuoli. Siitä tulee huomenna vuosi. Vuosi. Yhtäaikaa niin valtavan pitkä ja lyhyt aika. Katsoin aamulla lumista takapihaa enkä voinut olla muistelematta Veeran riemua aina ensilumen tultua. Piha täyttyi pienistä lumiukoista ja kesken jääneistä lumiukon aluista, ruohon ja lumen sekaisista lumienkeleistä ja pienistä jalanjäljistä niiden ympärillä. Stiga…
Kuin elokuvasta
Eilisiltana ajoin kotiin, kun ambulanssi ohitti minut valot vilkkuen. Sillä oli kiire pelastamaan, auttamaan. Veeralle ei soitettu ambulanssia, ei tarvinnut. Ambulanssillahan kuljetetaan vain eläviä.Mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki oli ohi. Siksikin Veeran kuoleman ymmärtäminen on ollut vaikeaa. Se tapahtui niin yllättäen.Veera oli tulossa kotiin mutta yhtäkkiä hän olikin kuollut. Kaikki jäi kesken.Yhtäkkiä Veeraa ei enää…
Päänsisäinen oikeudenkäynti
Moni on kertonut ihmetelleensä miksi Veera annettiin isänsä mukaan vaikka oli minun vuoroni hakea. Olen tietoisesti vältellyt vastaamasta tähän kysymykseen, koska en tiedä saanko kerrottua sitä ymmärrettävästi. Kokeillaan. Ivalo on pieni kylä ja pienissä kylissä ihmiset tuntevat toisensa. Se on sekä hyvä, että huono asia. Veeran aamu- ja iltapäivähoitajilla sekä eskarin opettajalla oli tieto siitä,…