Näin viime yönä unta, jossa joku minulle tuntematon kysyi, onko minusta tullut filosofi. Hän viittasi kysymyksellään blogini teksteihin ja niiden kirjoitustyyliin.Tyyli ei kuulemma sopinut minulle. Avattuani aamulla silmät, makasin puolisoni nimittämässä maatuska-asennossa (= kroppa suorana, kädet kylkiä vasten, peitto leukaan saakka vedettynä- vertailussa ehdottomasti lämpimin nukkumisasento) ja mietin asiaa. Totuus on, että pystyn kirjoittamaan mistä…
Kirjoittajalta Mari
22.10.2018
On kirpeä pakkasaamu, pihalla puistattelet.Kysyn, pitääkö kääntyä hakemaan paksummat välivaatteet. Olimme kotipihassa vielä. Puistat päätäsi, kohta lämpenet. Uskon sinua. Kävelemme rauhassa, juttelemme niitä näitä. Tai sinä juttelet, minä ehdin lähinnä vastaamaan kysymyksiin. Puhut paljon. Menet metsäreittiäsi, kuten jokainen aamu. Polku menee kymmenen metrin päässä kävelytiestä. Katson kuinka hypähtelet polulla, väistelet kiviä ja juuria. Olet kuin…
Uskomatonta mutta totta
Mainitsin jo aiemmin, että pian tulee vuosi Veeran kuolemasta. Tuo vuosi tuntuu menneen hetkessä, aivan kuin kaikki olisi tapahtunut ihan vasta. Se kertoo osaltaan siitä sumusta, jossa elin pitkän aikaa. Järkytys, lamaannus ja suunnaton suru muodostivat sen sumun; pimeän,sakean ja tiiviin sumun, jossa oli vaikea nähdä eteensä. Nähdä yhtään mitään; ihmisiä, maailmaa. Valoa.Nyt, vuosi myöhemmin,…
Kirje, jota ei voi viedä perille
Hei pikkuinen Halusin kirjoittaa tämän kirjeen, koska on niin paljon asioita, joita haluaisin kertoa sinulle. Muistatko, kuinka halusit aina hakea kanssani postin? Selasit postin läpi keittiön pöydän ääressä ja etsit omaa nimeäsi. Olit innoissasi aina, kun sinulle tilattu Prinsessa-lehti saapui. Niitä tuli paljon vielä sen jälkeen, kun sinä lähdit. En halunnut lopettaa tilausta. Annoin avaamattomat…
Päässä pyörivät päivämäärät
Veeran kuolinpäivä on mielessä kokoajan.Siihen on 20 päivää. Olen jopa merkinnyt päivän kalenteriini; yksi koruton risti 29.10 kohdalla. Ihan naurettava merkintä, aivan kuin sitä päivää tarvitsisi merkitä muistiin. Se päivä pelottaa. Tai ehkä enemmänkin pelkään omaa reaktiotani siihen.Oloani.Pääsenkö ylös sängystä? Itkenkö vain koko päivän?Toisaalta sen miettiminen on ihan turhaa, se menee miten menee. Oman lapsen…
Ennen vs. nyt
Lähes päivittäin törmää otsikoissa narsismiin. En pidä sanan käytöstä, koska sitä käytetään hyvin useissa tapauksissa ja yhteyksissä väärin. Sana narsismi tarkoittaa itserakkautta ja on olemassa täysin tervettä narsismia, jota löytyy lähestulkoon jokaisesta vastaantulijasta.Nykyään on kuitenkin lähestulkoon muotia puhua ihmisestä narsistina. Tällöin viitataan narsistiseen persoonallisuushäiriöön, joka oikeasti on diagnosoitava, psyykkinen häiriö. On olemassa testejä selvittämään onko…
Itku pitkästä ilosta
Mitä pidemmälle viime viikko kului, sitä väsyneempi olin. Viikon viimeisinä päivinä tuntui, että voisin heti herättyäni alkaa takaisin nukkumaan. Sunnuntaina kaikki se väsymys purkautui itkuisena ja ylitsepääsemättömän tuntuisena romahduksena ja se pakotti minut miettimään missä mennään. Onhan kulunut pian jo vuosi. Minulla on paha tapa vaatia itseltäni paljon, liikaa. Olla armoton. Ehkä se pohjautuu suhteeseen…
Miksi ja miten
Muut kysyvät miksi. Minun ei tarvitse kysyä, minä tiedän kyllä miksi. Tapahtuneen jälkeen olen törmännyt monessa yhteydessä kysymykseen miksi? Miksi näin tapahtui?Minä tiesin alusta alkaen, miksi näin tapahtui. Veeran isä ampui oman tyttärensä, koska halusi kostaa minulle sen, etten halunnut elää elämää hänen kanssaan. Hän tappoi oman lapsensa kostona, käytti pientä viatonta lasta kostovälineenä. Hän…
Kateus nosti päätään
Toissapäivänä aloin itkemään keskellä Prisman aulaa.Tähän asti olen antanut itkun tulla ajattelematta sen enempää. Ensimmäistä kertaa ajattelin, huomasiko kukaan. Minulle on ollut aivan sama, näkeekö joku tai mitä muut ajattelevat. Ensimmäistä kertaa sillä oli väliä: syy itkuun oli kateus ja se hävetti minua. En ole koskaan ollut kateellinen ihminen. Kateus on mielestäni tunne, josta ei…
Ajatusten ristiriitoja
Pysähdyn, ihailen ruskan värejä, vedän keuhkoihin raitista syysilmaa ja hymyilen. Olo on hyvä. Kaikki on hyvin.Sitten havahdun pelkoon, että olenko unohtamassa sinut?Oman lapseni. Samaan aikaan haluaisin unohtaa. Haluaisin olla, kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan. En sen vuoksi, että sinussa olisi ollut jotain huonoa. Ei, ei, ei. Haluaisin unohtaa nimenomaan siksi, koska sinä olit jotain…