Makasin illalla sängyssä ja tuijotin pimeään. Mietin Veeraa, mietin hänen isäänsä. Sitä maanantaita, sen tapahtumia. Jälleen. Niinkuin jokainen ilta. Mietin mitä he ovat puhuneet autossa matkalla talolle. Onko isä puhunut sekavia vai onko kyennyt vastaamaan tyttärensä ihmetteleviin kysymyksiin järkevästi. Onko ajanut ylinopeutta vai normaalia hiljempaa? Mitä liikkui mielessä ihmisellä, joka oli matkalla tappamaan oman lapsensa?…
Kirjoittajalta Mari
Kohti joulua
Viime yönä Veera oli kateissa. Seisoin ihmisten keskellä ja huusin Veeraa – tunsin jälleen kaiken sen kauhun, pelon ja hädän, minkä olin kokenut kerran aiemmin.Yhtäkkiä Veera vastasi ja tunsin suunnatonta helpotusta. Iloa. Hän sanoi olevansa ihan lähellä, kuulin hänen äänensä, mutta en nähnyt häntä. Odotin, että hän tulee luokseni.Näkisin hänet. Odotin. Kunnes heräsin. Luulen, että…
Tulevaisuuden ajatuksia
Minun elämässä on paljon lapsia; jo pelkästään kummilapsia on hyvä liuta. Se ei haittaa, rakastan lapsia. Heidän aitoutensa ja puhdas vilpittömyytensä asiassa, kuin asiassa on niin lumoavaa. Ja niitä lapsia tulee lisää; lähipiirissäni on tällä hetkelläkin useampi odottava äiti. Se on väkisinkin saanut minut muistelemaan Veeran odotusta ja Veeran vauva-aikaa. Raskausaika oli helppo lukuunottamatta 9…
Hyvinvointivertailua
Aamulla röhnötin sohvalla erittäin epäergonomisessa asennossa, join aamukahvia tyhjään vatsaan (ja vatsalle – koska tottakai läikytin) ja selailin somen tarjontaa. Sosiaalinen media pursusi heti aamusta pirteitä kasvoja, virheettömiä hiuksia eikä unirähmästä silmissä ollut tietoakaan.Terveellisiä ja herkullisia ruoka-annoksia, treenikuvia ja hymyjä.Sitä kaikkea yhdisti yksi sana: hyvinvointi.He viestittivät kuvillaan terveellistä elämää, hyvinvointia ja opastivat kohti sellaista.Minua huvitti….
Hetken mittaiset kriisit
Eilen oli isänpäivä. Koko päivän teki mieli kirjoittaa mutta en tiennyt mitä. Kaikki ajatukset tuntui todella korneilta. Koko päivä tuntui kornilta. Laitoin Facebookiin kuvan, joka on otettu Veeran hautajaisista. Siinä minun isäni pitää minusta kiinni, kun olemme Veeran arkulla. Isäni pitää kiinni minusta hetkessä, jossa tarvitsen häntä eniten. Hetkessä joka oli olemassa, koska minun tyttöni…
Insomnia jatkuu
Veeran nauru soi korvissa. Ihana nauru.Hän istui sohvalla risti-istunnassa kuulokkeet korvillaan, silmät hymystä sirrillään, tabletti telineessä hänen edessään. Käsissään mansikkaviilis, josta sojotti pilli. Veera söi aina viilistä pillillä. Heräsin ja Veera katosi. En saanut enää unta, joten nousin ylös. Kello oli 04.25.Oli pimeää. Iltaisin en saa unta, pyörin ja pyörin. Liikaa ajatuksia.Lopulta, kun saan unta…
Insomnia
Eilisiltana en saanut unta. Makasin sängyssä ja katsoin makuuhuoneen oviaukosta eteiseen. Kuvittelin Veeran poseeraamaassa peilin edessä päällään mekko tai jokin itse valitsemansa asukokonaisuus. Huulet opetellusti törröllään, pieni keho mallisentoon käännettynä. Hymyilin ja yhtäaikaa kyyneleet valuivat poskilla. Minulla on niin kova ikävä. Pyörittelin mielessäni miltä Veera näyttäisi nyt. Olisiko hänen hiuksensa pidetty lyhyinä vai annettu kasvaa?Kuinka…
Unilaulu
Pikkuiseni. Sinä olet nukkumassa.Näytit aina niin suloiselta nukkuessasi. Luurankoyökkärissä. Nukuit kyljelläsi, käsi poskesi alla tai sitten selälläsi, kädet sivuilla. Liikuit unissasi kokoajan. Nyt nukut selälläsi, liikkumatta. Mutta luurankoyökkärissä.Nukut untasi kotona pohjoisessa,suuren männyn suojassa, pehmeän metsämaan ympäröimänä. Kasvot kohti jokea. Luonnon lapsi. Siellä sinä nukut, omassa lepopaikassasi. Sitä valaisee monet, kaipauksesta kertovat kynttilät. Hyvää yötä, kauniita…
Pieni suuri sana
”Muista Mari, että sie et ole yksin” Näin enoni sanoi halatessaan minua Veeran kuoleman jälkeen. Ja hän oli aivan oikeassa. Vanhin pikkusiskoni oli vierelläni alusta alkaen. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi ollut mukanani, kun hain Veeraa koulusta. Hän käski minua rauhoittumaan, hengittämään, miettimään.Hän soitti poliisille, toimi minun äänenäni, kun itse en…
Surun aika
Vuosi. Haluaisin kamalasti kirjoittaa mutta en tiedä mitä. Tai tiedän.En vain uskalla, yritän työntää ajatukset pois. Niiden läpikäyminen sattuu liikaa, tekee pahaa. Ei haluaisi enää muistaa. Vuosi sitten tähän aikaan olin toimistolla, töissä. Vastaanotan viestejä, käskyjä, joita en noudata. Jos olisin noudattanut, olisiko Veera vielä täällä? En tiedä. Ehkä. Ehkä ei. Olisinpa noudattanut; tuntuu kuin…