Tätisi laittoi linkin lauluun,
jota halusit usein kuunnella ennen hoitoon menoa.
Piti ajaa ylimääräisen lenkin kautta, että ehtisit kuulla sen kokonaan.
Istuit takapenkillä,
pipo hieman silmille valuneena ja
itsepäiset hiussuortuvat esiin luikerrelleina.
Lauloit-
osasit sanat ulkoa
ja lauloit koko pienestä sydämestäsi-
teit aina niin.
Sinulla oli hyvä sävelkorva,
lauloit nuotilleen ja kirkkaalla äänellä.
Mitä korkeammalle sävel nousi,
sitä ylemmäs kohosi myös pieni leukasi-
aivan kuin olisit antanut äänellesi tilaa ja vapaan reitin kulkea.
Joskus istun alas ja suljen silmäni-
palautan äänesi mieleeni.
Kaipaan sitä niin hirveästi.
Muistatko, miten lauloimme yhdessä?
Ja muistatko, kun lauloimme ja leikimme leipuri Hiivaa?
Normaalisti, isosti matalalla äänellä ja todella pienesti kimittäen.
Yritit laulaa mutta et naurultasi meinannut pystyä-
pienesti tehden oli suosikkisi.
Halusit vielä pienemmin-
niin usein,
ettei pienemmin enää voinut tehdä.
Nauroit kippurassa.
Ihana pieni käkättäjäni.
Viikonloppuna katselin ikkunasta,
kuinka aurinko saivat lumihangen loistamaan;
olisit sanonut sen olevan täynnä timantteja.
Sinä olit timantti,
olet edelleen.
Sinä kuolit, olet poissa
ja silti sinä olet kaikkialla;
valonsäteissä ja timantteina hangilla.
Talven pakkasissa paukkuvissa puissa ja
kevään pajunkissoissa.
Kesän pisamissa,
lämpimissä rantavesissä.
Syksyn ensilumessa.
Rasahduksina ja outoina ääninä yössä,
aamuisin kahvin tuoksussa mörkömukissa.
Olet unissani ja arjessani,
ajatuksissani ja puheessani.
Hetkissä,
menneissä ja tulevissa.
Sinä elät,
sydämessäni, muistoissani.
Rakastan sinua niin paljon,
tiedäthän,
enemmän kuin taivaalla on tähtiä.
Rakkaus, se yksi pysyvä joka ei koskaan kuole ❤ Miten ihania muistoja sinulla onkaan. Kertomustesi perusteella Veera tuntuu niin tutulta meille vieraillekin.
❤️❤️❤️
<3
Kyllä ❤️
❤❤❤
Hyvin kerroit, minäkin olin teidän matkassa ja kuulin Veeran laulavan. Voih, mitä hänestä olisikaan vielä tullut, ihania muistoja, kauniita sanoja.
…ja suurin niistä on rakkaus…
Melkein kuulin ja näinVeeran laulavan kun kuvailit niin hyvin. Minulla on samanikäinen lapsenlapsi kuin Veerasi ja voin kuvitella niitä uusia taitoja mitä hänellä nyt olisi. Mutta jossain siellä missä hän nyt on niin siellä ei ole niitä murheita mitä täällä maan päällä on. Vaikka niin paljon jäi kokematta ja oppimatta niin siellä missä hän nyt on niin siellä hän saa ikuisesti laulaa ja tanssia. ?
Voi, kuinka ihana kirjoitus! Oli ihana, suloinen pieni tyttönen, mutta kyllä hänellä on ihana ja suloinen äitikin <3 Iloa ja voimia <3
Tämä oli niin kaunis teksti ? Toivon sinulle, Mari, kaikkea hyvää. Sydäntä särkevää luettavaa joka kerta kun näitä luen ?
Pikku Veeran muistoa kunnioittaen ?, Tiia.
❤️
Olen itse 7 vuotiaan tytön äiti ja kun luen kirjoituksiasi ajattelen heti lastani. Tekstistäsi välittyy rakkaus. Kiitos että saat sen näkymään ja osaat noin sen ilmaista, teet osaltasi maailmasta paremman paikan. Sydäntäni pusertaa ikäväsi ja mitä olet käynyt läpi. Tuollainen asia on kuin liian kirkas valo joka sokaisee niin ettei sinnepäin voi katsoa ja se on silti siinä, surun pohjimmainen ja suurin aste.
Katsoin Rikospaikka ohjelman ja olet oikeassa, Veerasi muisto ei unohdu kun kerrot tapahtumista. Rakkauden vuoksi. Siksi kun saat kirjoituksellasi tuntemaan että haluan heti halata lastani ja kertoa kuinka häntä rakastan. Kiitos siitä sinulle kun jaksat kertoa ja jakaa tarinaa.