Olen viikonloppuna menossa käymään pohjoisessa. Kotona. Tiedän, että minun pitäisi käydä myös Veeran haudalla. Tiedän, etten pysty. Tiedän, että oikeasti pystyisin. Minä en halua. Ajatus tuntuu niin vaikealta, pahalta. Ahdistavalta. Haudalla käyminen muistuttaa minua siitä, mitä siellä on. Pakottaa minut ymmärtämään. Minun pieni aarteeni. Hento tyttöni. Rakas lapseni. Minun rakas Veerani, joka kuoli toisen ihmisen…