Viime yönä Veera oli kateissa. Seisoin ihmisten keskellä ja huusin Veeraa – tunsin jälleen kaiken sen kauhun, pelon ja hädän, minkä olin kokenut kerran aiemmin.Yhtäkkiä Veera vastasi ja tunsin suunnatonta helpotusta. Iloa. Hän sanoi olevansa ihan lähellä, kuulin hänen äänensä, mutta en nähnyt häntä. Odotin, että hän tulee luokseni.Näkisin hänet. Odotin. Kunnes heräsin. Luulen, että…
Avainsana: Veera
Insomnia
Eilisiltana en saanut unta. Makasin sängyssä ja katsoin makuuhuoneen oviaukosta eteiseen. Kuvittelin Veeran poseeraamaassa peilin edessä päällään mekko tai jokin itse valitsemansa asukokonaisuus. Huulet opetellusti törröllään, pieni keho mallisentoon käännettynä. Hymyilin ja yhtäaikaa kyyneleet valuivat poskilla. Minulla on niin kova ikävä. Pyörittelin mielessäni miltä Veera näyttäisi nyt. Olisiko hänen hiuksensa pidetty lyhyinä vai annettu kasvaa?Kuinka…
Unilaulu
Pikkuiseni. Sinä olet nukkumassa.Näytit aina niin suloiselta nukkuessasi. Luurankoyökkärissä. Nukuit kyljelläsi, käsi poskesi alla tai sitten selälläsi, kädet sivuilla. Liikuit unissasi kokoajan. Nyt nukut selälläsi, liikkumatta. Mutta luurankoyökkärissä.Nukut untasi kotona pohjoisessa,suuren männyn suojassa, pehmeän metsämaan ympäröimänä. Kasvot kohti jokea. Luonnon lapsi. Siellä sinä nukut, omassa lepopaikassasi. Sitä valaisee monet, kaipauksesta kertovat kynttilät. Hyvää yötä, kauniita…
Surun aika
Vuosi. Haluaisin kamalasti kirjoittaa mutta en tiedä mitä. Tai tiedän.En vain uskalla, yritän työntää ajatukset pois. Niiden läpikäyminen sattuu liikaa, tekee pahaa. Ei haluaisi enää muistaa. Vuosi sitten tähän aikaan olin toimistolla, töissä. Vastaanotan viestejä, käskyjä, joita en noudata. Jos olisin noudattanut, olisiko Veera vielä täällä? En tiedä. Ehkä. Ehkä ei. Olisinpa noudattanut; tuntuu kuin…
Kuin elokuvasta
Eilisiltana ajoin kotiin, kun ambulanssi ohitti minut valot vilkkuen. Sillä oli kiire pelastamaan, auttamaan. Veeralle ei soitettu ambulanssia, ei tarvinnut. Ambulanssillahan kuljetetaan vain eläviä.Mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki oli ohi. Siksikin Veeran kuoleman ymmärtäminen on ollut vaikeaa. Se tapahtui niin yllättäen.Veera oli tulossa kotiin mutta yhtäkkiä hän olikin kuollut. Kaikki jäi kesken.Yhtäkkiä Veeraa ei enää…
Kirjainten voima
Näin viime yönä unta, jossa joku minulle tuntematon kysyi, onko minusta tullut filosofi. Hän viittasi kysymyksellään blogini teksteihin ja niiden kirjoitustyyliin.Tyyli ei kuulemma sopinut minulle. Avattuani aamulla silmät, makasin puolisoni nimittämässä maatuska-asennossa (= kroppa suorana, kädet kylkiä vasten, peitto leukaan saakka vedettynä- vertailussa ehdottomasti lämpimin nukkumisasento) ja mietin asiaa. Totuus on, että pystyn kirjoittamaan mistä…
22.10.2018
On kirpeä pakkasaamu, pihalla puistattelet.Kysyn, pitääkö kääntyä hakemaan paksummat välivaatteet. Olimme kotipihassa vielä. Puistat päätäsi, kohta lämpenet. Uskon sinua. Kävelemme rauhassa, juttelemme niitä näitä. Tai sinä juttelet, minä ehdin lähinnä vastaamaan kysymyksiin. Puhut paljon. Menet metsäreittiäsi, kuten jokainen aamu. Polku menee kymmenen metrin päässä kävelytiestä. Katson kuinka hypähtelet polulla, väistelet kiviä ja juuria. Olet kuin…
Uskomatonta mutta totta
Mainitsin jo aiemmin, että pian tulee vuosi Veeran kuolemasta. Tuo vuosi tuntuu menneen hetkessä, aivan kuin kaikki olisi tapahtunut ihan vasta. Se kertoo osaltaan siitä sumusta, jossa elin pitkän aikaa. Järkytys, lamaannus ja suunnaton suru muodostivat sen sumun; pimeän,sakean ja tiiviin sumun, jossa oli vaikea nähdä eteensä. Nähdä yhtään mitään; ihmisiä, maailmaa. Valoa.Nyt, vuosi myöhemmin,…
Kirje, jota ei voi viedä perille
Hei pikkuinen Halusin kirjoittaa tämän kirjeen, koska on niin paljon asioita, joita haluaisin kertoa sinulle. Muistatko, kuinka halusit aina hakea kanssani postin? Selasit postin läpi keittiön pöydän ääressä ja etsit omaa nimeäsi. Olit innoissasi aina, kun sinulle tilattu Prinsessa-lehti saapui. Niitä tuli paljon vielä sen jälkeen, kun sinä lähdit. En halunnut lopettaa tilausta. Annoin avaamattomat…
Päässä pyörivät päivämäärät
Veeran kuolinpäivä on mielessä kokoajan.Siihen on 20 päivää. Olen jopa merkinnyt päivän kalenteriini; yksi koruton risti 29.10 kohdalla. Ihan naurettava merkintä, aivan kuin sitä päivää tarvitsisi merkitä muistiin. Se päivä pelottaa. Tai ehkä enemmänkin pelkään omaa reaktiotani siihen.Oloani.Pääsenkö ylös sängystä? Itkenkö vain koko päivän?Toisaalta sen miettiminen on ihan turhaa, se menee miten menee. Oman lapsen…