Eilen Facebook tarjosi minulle muistoa vuoden takaa; teksti, jonka olen kirjoittanut Veeran isälle. Tämä on kirje sinulle, joka tuhosit minun elämäni. Olin jälleen talolla, joka oli joskus kotimme. Tyttäremme koti. Olen seissyt paikalla, jossa tyttäremme sydän löi viimeisen kerran. Pieni elämänhaluinen sydän,jonka sinä pysäytit. Olen nähnyt jäljet, jotka kertovat liian varhain ja liian väärällä tavalla…
Avainsana: Veera
Vuosikymmenen ensimmäinen
”Äiti!” Havahduin eilisen päiväunesta ääneen ja tuntui, että sydän pysähtyi hetkeksi.Veera? Ääni toistui ja tajusin sen kuuluvan kodimme läheiseltä leikkikentältä. Vaikka tiedän realiteetit, oli pettymys valtava. Ei se ollut minun Veerani. Ei tietenkään ollut, minun Veeranihan on kuollut. Minun pieni, viaton Veerani.Itku puristi rintaa, tuli valtava ikävä. Siitä on 437 päivää, kun minua on viimeksi…
Vuoden viimeinen päivä
Vuoden 2019 ensimmäisenä aamuna heräsin mutta en noussut. Rehellisesti, en olisi halunnut edes herätä. Jokainen aamu silmien aukaiseminen tarkoitti pettymistä. Paluuta todellisuuteen; pimeään, julmaan ja kylmään todellisuuteen. Tyhjyyteen. Veeraa ei ollut enää. Päivät menivät maatessa, hyvinä päivinä siirryin sängystä sohvalle. Syytin Veeran isää, syytin maailmaa. Ennen kaikkea syytin itseäni. Miksi tein, miksen mennyt, miksen tehnyt….
Kotimatkalla
Takana viikko pohjoisen ihania ihmisiä, ruokaa ja lunta. Vaikka reissu oli kaikenkaikkiaan mukava ja omalla tavallaan voimaannuttava, oli se myös yllättävän raskas. Kaipasin jo omaan kotiin, rauhaan ja omiin rutiineihin. Ohi ajaessamme katsoin vanhaa kotiamme. Minun ja Veeran kotia. En tiedä asuiko siinä joku. Olikohan Veeran ja hänen pikkuserkkunsa kätkemät aarteet vielä piilossaan kuusen juurella?Ajoimme…
Sininen hetki
Vuosi sitten tähän aikaan joulu oli hiljainen. Joulun ilo ja rauha oli jotenkin väkinäistä- vietin koko joulua vain koska kalenterin mukaan oli joulu. Aito riemu ja onni oli poissa. Ne haudattiin kuukausi aiemmin Veeran mukana. Tänä vuonna ollaan jo vähän paremman puolella.Takana on viisi oikeasti talvista päivää pohjoisessa, ennen niin arkinen juttu tuntui nyt jotenkin…
Joulukortti
Onhan sinulla kaikki hyvin siellä? Olethan leiponut pipareita, pursuttanut sokerikuorrutetta. Salaa syönyt sitä. Kirkkain silmin väittänyt ettet,pidätät naurua.Suupielissä olevat jäämät paljastavat sinut. Olethan syönyt torttuja?Jyrsinyt sakarat,jättänyt luumuhillon syömättä. Sinähän et tykkää siitä.Onhan mekon rinnuksella murusia? Olethan laittanut joulukoristeita? Niitä hassuja tonttuja, joilla näkyy suuren lakin alta vain nenä. Ne, joihin olet piirtänyt yksityiskohtia.Olethan laittanut jouluvaloja?…
Ken voi kiven heittää ensimmäisen?
Jopas on aika taas huomaamatta harpannut eteenpäin! Viimeinen viikko on kulunut niin voimakkaasti muuttuneissa tunnekuohuissa, etten ole oikein ehtinyt välissä kirjoittamaan niistä mitään. Rakkaan kotimaamme itsenäisyyttä juhlittiin Helsingissä, vähintäänkin Linnan juhlien arvoisessa seurassa. Välihuomautuksena tässä kohtaa; alan tästä lähtien käyttämään puolisostani nimikettä Koo. Ihan vain siksi, että sana puoliso ei sovi minun sanavarastoon yhtään. Nytkin…
Joulukuun ensimmäinen
Jälleen kerran, kiitos kaikista kauniista ja rohkaisevista kommenteista! Lupauksista poiketen olen ollut vielä aiempaakin huonompi vastailemaan niihin.Se ei ole välinpitämättömyyttä- en vain oikein osaa vastata mitään ja pelkän kiitoksen ja sydämen viljely tuntuu jotenkin niin tehdastuotannolta aidon kiitollisuuden sijaan. Siksi kiitän tässä kaikkia kerralla. Kiitos. Ja sydän. Viimeisissä kommenteissa on ollut usea kysymys ja ajattelin,…
Kuukausi ennen jouluaattoa
Vuosi sitten, heräsin väsyneenä. Olin hermostunut ja itkuinen. Toivoton.Kaipasin sinua. Suljin huoneesi oven. Yöllä oli satanut lunta. Paljon ihmisiä, aikuisia ja lapsia.Halauksia, sanoja. Itkua.Kaikki olivat pahoillaan. En ollut yksin. Ja olin.Tuntui kaaokselta.Oli kuitenkin ihan rauhallista. Katsoin ovelle.Odotin vain, että tulisit. Sinut tuotiin lähelleni. Flyygelin sävelet. Itkut, nyyhkäykset, hengenvedot.Surun ääniä.En voinut uskoa, sattui liikaa.Et sinä, ei…
Kutituskärpäsiä
Sanotaan, että jos tekee kaikkensa, näkee vaivaa tai uskoo tarpeeksi lujasti, voi saavuttaa sen mistä haaveilee tai mitä tavoittelee. Totta. Mutta sitä ei sanota, että sen voi myös menettää. Liian usein sorrutaan pitämään asioita itsestäänselvänä. Pidetään elämää itsestäänselvänä.Riidellään puolison kanssa, mennään mykkäkoulussa nukkumaan ja päätetään omassa mielessä, että puhutaan aamulla. Luvataan lapselle, että mennään toisena…