Moni on ihmetellyt sitä, miten olen saattanut mennä Veeran isän hautajaisiin.Se on hyvä kysymys.Jos hautajaiset olisivat nyt, en tiedä menisinkö.Ehkä.Ehkä en. Tapahtuneen jälkeen tunsin Veeran lisäksi surua myös hänen isäänsä kohtaan.Sääliä.Elettiin vielä sitä vaihetta, kun tapahtunutta ei ollut sisäistänyt kunnolla.Mielessä he olivat tavallaan vain kuolleet – miten ja miksi eivät olleet silloin vielä täysin tajunnassa.Syytin…
Avainsana: surupäiväkirja
Ikuinen ikävä
Eilisiltana näin pienen tytön pyöräilemässä – se tyttö oli juuri niin kuin Veera.Näky sai aikaan romahduksen. Istuin lattialla ja itkin.Itku tuli voimalla, se puristi rintaa ja vaikeutti hengittämistä.Itkin ikävää, itkin tuskaa.Itkin elämän epäreiluutta, itkin vihaa.Itkin kaipausta, menneitä onnellisia hetkiä.Itkin kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä. Meidän piti tehdä niin paljon.Meidän piti mennä katsomaan balettia, meidän piti…
Pinnan alla
Päällepäin elämäni on normaalia.Herään aamulla ja menen illalla nukkumaan.En itke enää päivittäin.Käyn kaupassa, lenkillä, juhlissa, tapaan ihmisiä.Hymyilen ja nauran.Päällepäin näytän normaalilta.Elämäni näyttää tavalliselta. Mutta silti kaikki on aivan muuta, kuin normaalia tai tavallista. Ajattelen Veeraa ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla.Kaikki ajatukseni kulkee edelleen Veeran kautta;pitäisikö Veera tästä, mitä Veera nyt sanoisi tai tekisi.Kaipaan tytärtäni valtavasti.Alkuun…
Ei niin kaunis rakkaustarina
Kauan sitten minä rakastuin.Rakastuin korviani myöten ja hyvin nopeasti.Olin vasta 19-vuotias, eli hyvin nuori.Ja naiivi. Olen aina ollut hyvin sosiaalinen, viihtynyt ihmisten kanssa.Minulla on ollut paljon kavereita, naisia ja miehiä.Ei ollut kulunut edes vuotta yhdessäoloa, kun aloin pistämään merkille, että silloinen puolisoni halusi tietää paljon.Missä menen, kenen kanssa ja mitä teen.Minusta se oli suloista huolenpitoa.Koskaan…
Elämän mittainen vuoristorata
Veeran kuolemasta tulee tänään 7 kuukautta. Aikuisiällä en ole ollut huvipuistoihminen – vuoristoratoihin minua ei ole saanut mitenkään.Se oli ennen.Uskon, että nyt voisin mennä mihin tahansa vuoristorataan, jopa niihin joiden aiemmin ajattelin koituvan varmasti kuolemaksi.En enää pelkää vuoristoratoja.En pelkää kuolemaa. Viimeiset seitsemän kuukautta olen ollut kamalimmassa vuoristoradassa, mitä voi olla olemassa.Se vuoristorata on saanut minut…
Rakkaudella pakattu rinkka
Tammikuussa lähdin reissuun.Vietin viisi itkutonta päivää yhdessä ystävieni kanssa ja hetken minusta tuntui, että elämässä voisi kuitenkin olla jotain hyvää.Oli vapauttavaa kulkea niin, ettei jokainen talo tai lyhtypylväs muistuttanut Veerasta.Tapahtuneesta.Sain olla vain ihminen ihmisten joukossa. Sitten palasin kotiin. Todellisuus iski vasten kasvoja heti eteisessä.Lattialla oli pelkästään minun kenkiäni, naulakossa vain minun takkejani.Ahdistus iski aaltona, joka…
Enkeli jo eläessään
Jokaisen vanhemman mielestä oma lapsi on ainutlaatuinen.Niin minunkin mielestäni.Nyt kerron minun ainutlaatuisesta Veerastani. Toivoin Veeraa kauan. Toivoin, toivoin, toivoin. Olin luopua toivosta.Viimein sain tietää odottavani häntä. Olin pakahtua onnesta.Vuoden toivominen ja yhdeksän kuukauden pelonsekainen odotus kertoo, ettei Veeran saaminen ollut itsestäänselvyys ja se toimii yhtenä voimalähteenäni.Olen kiitollinen, että sain pitää hänet edes ne 6 vuotta,…
Elää tai lopettaa eläminen
Hautajaisiin saakka selvisin ajatuksilla, joita hoin itselleni ääneen. Hoin niitä myös muille.On pakko jaksaa, ei ole vaihtoehtoja.Tai on, elää tai lopettaa eläminen.Voisin jäädä makaamaan; valita vaihtoehdon, jossa heittäisin elämästä, mutta se ei toisi Veeraa takaisin. Se ei muuttaisi mitään, se vain tuhoaisi minut.Voisin sen sijaan valita vaihtoehdon, jossa opettelen elämään uudelleen, rakentamaan uuden elämän.Päivä kerrallaan.Jos…
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Se oli yksi niistä aamuista, kun en olisi halunnut nousta, en edes herätä.Makasin sängyssä ja katsoin oven päällä roikkuvia vaatteita.En ollut edes sovittanut niitä, hintalaput olivat paikallaan.Minua ei kiinnostanut miltä ne näyttivät. Kahvia keittäessä huomasin, kuinka käteni tärisivät.Tuijotin keittiön ikkunasta, yöllä oli satanut lunta.Vielä edellispäivänä maa oli musta ja olin aiemmin viikolla lähettänyt Veeralle pyynnön,…
Höyhenenkevyt hetki
Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia saamistani valtavan kannustavista ja koskettavista viesteistä! Yritän vastailla niihin parhaani mukaan. Tässä tekstissä käyn läpi ensimmäistä kuukautta ilman Veeraa.Teksti on aika varmasti sekavaa, sillä niin oli se kuukausikin. Itkua, tyhjyyttä, epätodellisuuden tunnetta, hysteeristä naurua, ikävää, raivoa, epätoivoa ja muistoja. Ja kaikkia sekaisin.Niin, ja totaalisesti pysäkillä. Niitä oli ensimmäinen kuukausi. Tässä…