Vuosi. Haluaisin kamalasti kirjoittaa mutta en tiedä mitä. Tai tiedän.En vain uskalla, yritän työntää ajatukset pois. Niiden läpikäyminen sattuu liikaa, tekee pahaa. Ei haluaisi enää muistaa. Vuosi sitten tähän aikaan olin toimistolla, töissä. Vastaanotan viestejä, käskyjä, joita en noudata. Jos olisin noudattanut, olisiko Veera vielä täällä? En tiedä. Ehkä. Ehkä ei. Olisinpa noudattanut; tuntuu kuin…
Avainsana: surupäiväkirja
Valoa pimeässä
Viime yönä satoi ensilumi.Ensilumi oli satanut silloinkin, kun Veera kuoli. Siitä tulee huomenna vuosi. Vuosi. Yhtäaikaa niin valtavan pitkä ja lyhyt aika. Katsoin aamulla lumista takapihaa enkä voinut olla muistelematta Veeran riemua aina ensilumen tultua. Piha täyttyi pienistä lumiukoista ja kesken jääneistä lumiukon aluista, ruohon ja lumen sekaisista lumienkeleistä ja pienistä jalanjäljistä niiden ympärillä. Stiga…
Kuin elokuvasta
Eilisiltana ajoin kotiin, kun ambulanssi ohitti minut valot vilkkuen. Sillä oli kiire pelastamaan, auttamaan. Veeralle ei soitettu ambulanssia, ei tarvinnut. Ambulanssillahan kuljetetaan vain eläviä.Mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki oli ohi. Siksikin Veeran kuoleman ymmärtäminen on ollut vaikeaa. Se tapahtui niin yllättäen.Veera oli tulossa kotiin mutta yhtäkkiä hän olikin kuollut. Kaikki jäi kesken.Yhtäkkiä Veeraa ei enää…
Päänsisäinen oikeudenkäynti
Moni on kertonut ihmetelleensä miksi Veera annettiin isänsä mukaan vaikka oli minun vuoroni hakea. Olen tietoisesti vältellyt vastaamasta tähän kysymykseen, koska en tiedä saanko kerrottua sitä ymmärrettävästi. Kokeillaan. Ivalo on pieni kylä ja pienissä kylissä ihmiset tuntevat toisensa. Se on sekä hyvä, että huono asia. Veeran aamu- ja iltapäivähoitajilla sekä eskarin opettajalla oli tieto siitä,…
Mielen palapeli
Olen saanut päähänpinttymän, eikä se ehkä ole sitä järkevintä mallia; haluan käydä meediolla. En todellakaan tiedä miksi, koska en edes usko heihin ja heidän harjoittamaansa taiteenlajiin. Minusta kaikkien niiden osuvien ”tietojen” ja toteutumisten takana on joko stereotypia, sattuma tai onnistunut arvaus.Olen skeptinen asian suhteen mutta olen skeptinen hyvin monen muunkin asian suhteen.Esimerkiksi sen väitteen, että…
Kirjainten voima
Näin viime yönä unta, jossa joku minulle tuntematon kysyi, onko minusta tullut filosofi. Hän viittasi kysymyksellään blogini teksteihin ja niiden kirjoitustyyliin.Tyyli ei kuulemma sopinut minulle. Avattuani aamulla silmät, makasin puolisoni nimittämässä maatuska-asennossa (= kroppa suorana, kädet kylkiä vasten, peitto leukaan saakka vedettynä- vertailussa ehdottomasti lämpimin nukkumisasento) ja mietin asiaa. Totuus on, että pystyn kirjoittamaan mistä…
22.10.2018
On kirpeä pakkasaamu, pihalla puistattelet.Kysyn, pitääkö kääntyä hakemaan paksummat välivaatteet. Olimme kotipihassa vielä. Puistat päätäsi, kohta lämpenet. Uskon sinua. Kävelemme rauhassa, juttelemme niitä näitä. Tai sinä juttelet, minä ehdin lähinnä vastaamaan kysymyksiin. Puhut paljon. Menet metsäreittiäsi, kuten jokainen aamu. Polku menee kymmenen metrin päässä kävelytiestä. Katson kuinka hypähtelet polulla, väistelet kiviä ja juuria. Olet kuin…
Suurta vääryyttä
Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Se kuulostaa kamalalta, ei sellaista päivää pitäisi olla olemassakaan.Ei lasten kuulu kuolla, lapsilla on elämä elettävänä.Jokaisen lapsen kuolema on yhtä väärin ja yhtä vaikea uskoa.Ja silti jokaisen lapsen kuolema on yhtä totta.Minunkin lapseni kuollut, minun Veerani on kuollut. Kuollut. Lapsen ajatusmaailmassa vain vanhat ihmiset kuolevat.Niinhän meille hyvin vahvasti opetetaankin.Muistan erään…
Ei enää varpaillaan
Pitkä hiljaisuus ei tarkoita, että olisin unohtanut blogin.Se tarkoittaa, että minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa.Häiden ja muuton järjestäminen samaan aikaan ei ole ehkä se fiksuin idea, mutta niistäkin selvittiin. Häät olivat kertakaikkisen täydelliset: hääpari oli kaunis ja hehkui rakkautta.Silti minulla oli tunne, että jotain puuttui.Alttarin reunalla seisoessa katsoin etupenkissä istuvia vanhempiani, enkä voinut olla…
Iloa ja surua käsikkäin
Pitkää hiljaisuutta seuraa pitkä teksti.Viime viikkoina on tapahtunut paljon. Vietin kesän etelässä.Kannoin surua mukanani, mutta se oli kevyempää.Nautin lämmöstä ja auringosta, ihmisistä.Hymyilin ja nauroin.Minun oli hyvä olla.Viimein pystyin suunnittelemaan tulevaisuutta.Viimein pystyin näkemään, että tulevaisuus on. Ajatus pohjoiseen palaamisesta tuntui koko ajan huonommalta ajatukselta ja pari viikkoa sitten tein päätöksen, että palaisin pohjoiseen vain muuttamaan sieltä…