Olen ollut nyt 4 päivää kokonaan ilman venlafaksiinia ja voin kertoa, että olo on aivan kamala. Ensimmäisten kolmen päivän fyysiset vieroitusoireet (eli voimakas pahoinvointi, sähköiskumaiset tuntemukset koko kehossa, motoriikkavaikeudet, huimaus, säpsähtely ja kaikki ne loput vähintään yhtä kivat) ovat ehkä aavistuksen hellittäneet mutta tämän päivän perusteella mentaalipuoli onkin sitten eri asia. Olen huomannut olleeni normaalia itkuisempi…
Avainsana: kuolema
Kuolinajatuksia ja haaveita
Vuosia sitten olin nuorten kanssa Helsingissä reissussa, jonka kohokohta oli Uusi lastensairaala- konsertti.Se oli aikaa, kun Lohtu-biisi oli nyrkki, joka repi sydämen rinnasta ja puristi sitä.Äsken olin ajelemassa kotiin, kun kuulin tuon kappaleen pitkästä aikaa. Muistan, kuinka silloin ajattelin miten koskaan kestäisin, jos Veera sairastuisi vakavasti.Ja etten ikinä selviäisi, jos menettäisin hänet.Moni sanoo samoin.Monesti keskusteluissa…
Kamala pelottava kuolema
Olen huomannut kiinnittäväni huomiota kuolemaan liittyviin artikkeleihin ja etenkin keskusteluihin, jotka paljastavat ihmisten suhtautumisen siihen. Ei voi olla huomaamatta, että kuolema on jollain tapaa tabu. Meinasin kirjoittaa, että edelleen tabu mutta sehän olisi väärin- ennen kuolemaan suhtauduttiin neutraalimmin. Kuolema tiedostettiin osaksi elämää ja sen kanssa oltiin paljon tekemisissä. Sitten, jossain välissä on tapahtunut jotain ja…
22.10.2018
On kirpeä pakkasaamu, pihalla puistattelet.Kysyn, pitääkö kääntyä hakemaan paksummat välivaatteet. Olimme kotipihassa vielä. Puistat päätäsi, kohta lämpenet. Uskon sinua. Kävelemme rauhassa, juttelemme niitä näitä. Tai sinä juttelet, minä ehdin lähinnä vastaamaan kysymyksiin. Puhut paljon. Menet metsäreittiäsi, kuten jokainen aamu. Polku menee kymmenen metrin päässä kävelytiestä. Katson kuinka hypähtelet polulla, väistelet kiviä ja juuria. Olet kuin…
Uskomatonta mutta totta
Mainitsin jo aiemmin, että pian tulee vuosi Veeran kuolemasta. Tuo vuosi tuntuu menneen hetkessä, aivan kuin kaikki olisi tapahtunut ihan vasta. Se kertoo osaltaan siitä sumusta, jossa elin pitkän aikaa. Järkytys, lamaannus ja suunnaton suru muodostivat sen sumun; pimeän,sakean ja tiiviin sumun, jossa oli vaikea nähdä eteensä. Nähdä yhtään mitään; ihmisiä, maailmaa. Valoa.Nyt, vuosi myöhemmin,…
Miksi ja miten
Muut kysyvät miksi. Minun ei tarvitse kysyä, minä tiedän kyllä miksi. Tapahtuneen jälkeen olen törmännyt monessa yhteydessä kysymykseen miksi? Miksi näin tapahtui?Minä tiesin alusta alkaen, miksi näin tapahtui. Veeran isä ampui oman tyttärensä, koska halusi kostaa minulle sen, etten halunnut elää elämää hänen kanssaan. Hän tappoi oman lapsensa kostona, käytti pientä viatonta lasta kostovälineenä. Hän…
Kateus nosti päätään
Toissapäivänä aloin itkemään keskellä Prisman aulaa.Tähän asti olen antanut itkun tulla ajattelematta sen enempää. Ensimmäistä kertaa ajattelin, huomasiko kukaan. Minulle on ollut aivan sama, näkeekö joku tai mitä muut ajattelevat. Ensimmäistä kertaa sillä oli väliä: syy itkuun oli kateus ja se hävetti minua. En ole koskaan ollut kateellinen ihminen. Kateus on mielestäni tunne, josta ei…
Elämän mittainen vuoristorata
Veeran kuolemasta tulee tänään 7 kuukautta. Aikuisiällä en ole ollut huvipuistoihminen – vuoristoratoihin minua ei ole saanut mitenkään.Se oli ennen.Uskon, että nyt voisin mennä mihin tahansa vuoristorataan, jopa niihin joiden aiemmin ajattelin koituvan varmasti kuolemaksi.En enää pelkää vuoristoratoja.En pelkää kuolemaa. Viimeiset seitsemän kuukautta olen ollut kamalimmassa vuoristoradassa, mitä voi olla olemassa.Se vuoristorata on saanut minut…