Eilen illalla, vähän ennen työvuoron päättymistä, havahduin ajatukseen joka oli kuin painava kivi rinnan päällä.Olen nähnyt Veeran viimeisen kerran tasan kolme vuotta sitten. Eskarin eteisessä, posket pakkasesta punoittaen sitä etuhampaatonta hymyä hymyillen ja vilkuttaen-maailman kaunein hymy, maailman kaunein lapsi. Nähdään viikon päästä äiti!Emme nähneet enää koskaan. Minun mielessäni tuo päivä sekä Veeran kuolinpäivä ovat olleet vasta,ihan viime…
Avainsana: ajatuksia
Suru on rakkautta
Mun tavoista käsitellä surua ja näin ihmismielen vastaista tapahtumaa, on kyselty yllättävän paljon, joten ajattelin sitä vähän yrittää sanoittaa. Veeran kuolema oli shokki, luonnollisesti ja mun ensimmäinen ajatus oli hyvin samanlainen kuin monen seuraajankin; minä en selviäisi Tulevaisuuden tai edes seuraavan päivän kuvitteleminen oli mahdotonta- Veera oli elämäni, joten hänen menetettyäni menetin kaiken. Niin ajattelin silloin mutta onneksi…
Huumoria huumoria
Olin alkuviikosta sirkuksessa ja se oli moneltakin osin enemmän tai vähemmän tunteita herättävä käynti. Ensinnäkin, olen ollut sirkuksessa viimeksi Veeran kanssa hänen kuolemaansa edeltävänä kesänä. Veera nautti näytöksestä (ja poppareista) suunnattomasti vaikka kovat äänet vähän pelottivatkin. Kesken kaiken pujahdettiin teltan liepeiden alta vessaan. Toisekseen, inhoan sirkuksia. En pelkää pellejä, kuten moni muu sirkusta karttava vaan…
.. on vain tyhmiä vastauksia.
Huhhuh, tulipas taas ihan älyttömästi kysymyksiä- kiitos jokaisesta. Eilen muuten huomasin, että Surupäiväkirjan Instagram-sivuilla on 3000 (!!!) seuraajaa! Oli hämmentävää tajuta kuinka moni seuraa Veeran ja siinä sivussa väkisin minunkin, tarinaa. Unohtamatta tietenkään kaikkia Teitä, jotka seuraatte tarinaa blogin kautta. Veerallahan oli se suuri haave olla isona maailman kuuluisin balettitanssija mutta sen haaveen toteuttamisen mahdollisuus…
Jumissa
Haluaisin sanoa, kirjoittaa, mutta en tiedä mitä- tuntuu, että olen aivan jumissa.Ehkä olen väsynyt, ehkä olen paljon töissä tai ehkä Veeran ajatteleminen sattuu liikaa.En tiedä. Miksi kaikki meni näin? Sitä mietin toistuvasti. Ei pienten suloisten tyttöjen kuulu kuolla, eikä varsinkaan sillä tavoin.Heidän kuuluu pyörähdellä balettimekossaan takapihalla ja puhaltaa saippuakuplia, ei maata yksin haudassa kylmän maan…
Rakkautta ja univelkaa
”Welcome to my life,you see it is not easybut i´m doing all right” Sunrise avenue kiteyttää edellä hyvin sen,millaista minun elämäni on.Se ei ole helppoa mutta pärjään kyllä. En ole saanut kirjoitettua, koska olen ollut väsynyt-viimeiset työviikot oli kiireisiä.Mutta nyt, viimein, olen lomalla.Olen nukkunut viimeiset neljä yötä lähes 12 tuntisia yöunia-hyvin ja sikeästi.On suunnattoman rentouttavaa…
Mielen päällä
On ollut jännä huomata, kuinka paljon mieleni jäi työstämään haastattelun poikimaa palautetta sekä keskusteluita.Ei siis mitenkään ahdistavassa mielessä vaan lähinnä analyyttisessä. Palaute mitä olen suoraan saanut, on ollut positiivista-kannustavaa ja osaaottavaa.Lohduttavaa.Keskusteluissa taas on noussut esille muutama negatiivissävyinen teema, joita huomaan erityisesti pyöritelleeni mielessä. ”Miksi näistä täytyy jauhaa”Siksi, että asia ei katoa mihinkään vaikka siitä ei…
Kunniavieras
Erään yhteydenoton myötä jäin miettimään suremista ja sen merkitystä.Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että en ole millään tavalla psykologian ammattilainen ja asiat ovat minun päätelmiäni sekä ajatuksiani, ellei toisin mainita. On suru ja sitten on sureminen.Suru on tunnetila, joka saapuessaan jää pysyvästi tunnemaailmaamme-se ilmenee eri tavoin, eri aikoihin ja eri voimakkuuksilla.Sureminen taas on kaiken edelläolevan…
Sinä olet
Tätisi laittoi linkin lauluun, jota halusit usein kuunnella ennen hoitoon menoa.Piti ajaa ylimääräisen lenkin kautta, että ehtisit kuulla sen kokonaan.Istuit takapenkillä,pipo hieman silmille valuneena jaitsepäiset hiussuortuvat esiin luikerrelleina.Lauloit-osasit sanat ulkoaja lauloit koko pienestä sydämestäsi-teit aina niin.Sinulla oli hyvä sävelkorva,lauloit nuotilleen ja kirkkaalla äänellä.Mitä korkeammalle sävel nousi, sitä ylemmäs kohosi myös pieni leukasi-aivan kuin olisit antanut…
”Kyllä se tästä”
Kuten olen jo varmaan sadassa edellisessä julkaisussa maininnut niin kerta kiellon päälle:olen ollu kipeenä.Totuus on, että minun elimistössä on kytenyt tulehdustila jo puoli vuotta välillä yltyen ja välillä hiipuen vain yltyäkseen taas.Viimeisin yltyminen taltutti kaikki minun ”vain vähän pää kipeä / hampaasta se johtuu / poskiontelon kanssa ollut vähän ongelmaa- selitykset.Se ”vain poskiontelontulehdus” sai sohvan…