Olen viikonloppuna menossa käymään pohjoisessa. Kotona. Tiedän, että minun pitäisi käydä myös Veeran haudalla. Tiedän, etten pysty. Tiedän, että oikeasti pystyisin. Minä en halua. Ajatus tuntuu niin vaikealta, pahalta. Ahdistavalta. Haudalla käyminen muistuttaa minua siitä, mitä siellä on. Pakottaa minut ymmärtämään. Minun pieni aarteeni. Hento tyttöni. Rakas lapseni. Minun rakas Veerani, joka kuoli toisen ihmisen…
Suurta vääryyttä
Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Se kuulostaa kamalalta, ei sellaista päivää pitäisi olla olemassakaan.Ei lasten kuulu kuolla, lapsilla on elämä elettävänä.Jokaisen lapsen kuolema on yhtä väärin ja yhtä vaikea uskoa.Ja silti jokaisen lapsen kuolema on yhtä totta.Minunkin lapseni kuollut, minun Veerani on kuollut. Kuollut. Lapsen ajatusmaailmassa vain vanhat ihmiset kuolevat.Niinhän meille hyvin vahvasti opetetaankin.Muistan erään…
Ei enää varpaillaan
Pitkä hiljaisuus ei tarkoita, että olisin unohtanut blogin.Se tarkoittaa, että minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa.Häiden ja muuton järjestäminen samaan aikaan ei ole ehkä se fiksuin idea, mutta niistäkin selvittiin. Häät olivat kertakaikkisen täydelliset: hääpari oli kaunis ja hehkui rakkautta.Silti minulla oli tunne, että jotain puuttui.Alttarin reunalla seisoessa katsoin etupenkissä istuvia vanhempiani, enkä voinut olla…
Iloa ja surua käsikkäin
Pitkää hiljaisuutta seuraa pitkä teksti.Viime viikkoina on tapahtunut paljon. Vietin kesän etelässä.Kannoin surua mukanani, mutta se oli kevyempää.Nautin lämmöstä ja auringosta, ihmisistä.Hymyilin ja nauroin.Minun oli hyvä olla.Viimein pystyin suunnittelemaan tulevaisuutta.Viimein pystyin näkemään, että tulevaisuus on. Ajatus pohjoiseen palaamisesta tuntui koko ajan huonommalta ajatukselta ja pari viikkoa sitten tein päätöksen, että palaisin pohjoiseen vain muuttamaan sieltä…
Elämän vaikein tehtävä: elää
Olen aina elänyt ”sittekun ja joskus minä vielä”-elämää.Haaveillut ja päättänyt, että jonain päivänä vielä toteutan ne haaveet. Elämän varrella on tullut monia tilanteita, jotka ovat osoittaneet, että olisi aika lopettaa haaveilu ja alkaa toteuttamaan niitä.Joka kerta olen vakaasti päättänyt lopettaa ja aloittaa.Yhtä monta kertaa olen päätynyt vain kasvattamaan haaveiden määrää toteuttamatta niistä yhtäkään. Viime kesänä…
Elämän ja ajatusten järjettömyys
Veeran kuoleman jälkeen hänen ajattelemisensa, kuvittelemisensa ja muistelemisensa on ollut voimavara.Olen sulkenut silmät ja nähnyt hänet. Se on helpottanut. Nyt tilanne on toinen. Pystyn puhumaan Veerasta, pystyn lausumaan hänen nimensä.Pystyn katsomaan kuvia ja videoita hänestä.Mutta en pysty ajattelemaan häntä En pysty kuvittelemaan hänen kasvojaan, ilmeitään.En hänen liikkeitään ja tapojaan.En muistelemaan hetkiä, kun hän oli vielä…
Mikä on totta ja mikä ei?
Lueskelin pienen Vilja Eerikan järkyttävää tarinaa ja se sai minut ajattelemaan asioita uudella tavalla. Olen erostamme asti ajatellut, että Veeralla on hyvä, onnellinen ja turvallinen elämä isänsä kanssa.Olinko sittenkin vain kuvitellut niin, toivonut niin? Kuinka paljon todellisuudessa olen tiennyt Veeran elämästä isänsä kanssa?Sen tiedän varmasti, että aika jolloin Veeran vierellä oli myös isän uusi avopuoliso,…
Juuret, jotka eivät koskaan kuole
Minulla ei ole sanoja.On vain suunnaton, viiltävä ikävä. ”Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet,kiinni sinussa mä kasvoin elämään.Olit voimani ja minkäs sille teet,nyt mä juurrun tähän ikävään. Kaikki minussa kuin vaiti valittaa,valos sammuttua eksyin hämärään.Ja kun sinua en nähdä enää saa,niin mä juurrun tähän ikävään. Kastan kukkaset ja sulle puhelen,ja on aivan niin kuin jotain…
Kivi rakkauden merkkinä
Veeran syntymäpäivä tyhjensi mieleni täysin – ei ole kerta kaikkiaan ollut mitään kirjoitettavaa.Mielessäni olen ollut vihainen. Tänä vuonna en tehnyt Veeralle hänen toivomaansa syntymäpäiväkakkua, en suunnitellut ja järjestänyt synttäreitä, en auttanut tyttöä valitsemaan sopivaa mekkoa enkä nähnyt sitä iloa ja kiitollisuutta hänen kasvoiltaan vastaanottaessaaan vieraita eteisessämme.Olisin halunnut tuon kaiken, ihan kuten ennenkin.Mutta tänä vuonna tein…
Terveiset sinne taivaaseen
Pieni ihmeeni.Hento keijukaiseni, takkutukkainen menninkäiseni.Sädehtivä prinsessani, lumoava balettitanssijani.Rakas tyttäreni. On vieläkin niin vaikeaa ymmärtää, ettet ole täällä.Etten voi halata sinua, pitää kiinni pienestä kädestäsi.Kuulla ääntäsi, nähdä tuikkivia silmiäsi.Antaa suukkoa otsallesi.Kuiskata korvaasi, kuinka paljon rakastan sinua. Kaipaan sinua niin valtavan paljon.Niin paljon, ettei sitä voi sanoin kuvailla.Joka hetki.Tekisin mitä vain, että saisin sinut takaisin – että…