Olen viikonloppuna menossa käymään pohjoisessa.
Kotona.
Tiedän, että minun pitäisi käydä myös Veeran haudalla.
Tiedän, etten pysty.
Tiedän, että oikeasti pystyisin.
Minä en halua.
Ajatus tuntuu niin vaikealta, pahalta.
Ahdistavalta.
Haudalla käyminen muistuttaa minua siitä, mitä siellä on.
Pakottaa minut ymmärtämään.
Minun pieni aarteeni.
Hento tyttöni.
Rakas lapseni.
Minun rakas Veerani, joka kuoli toisen ihmisen takia.
Ja minun takiani.
Hän joutui kostovälineeksi, menetti elämänoikeuden ja arvon oman isänsä silmissä.
Hän oli viaton uhri kostossa minulle.
Se on sairasta.
Se on niin helvetin sairasta.
Olen niin pahoillani Veera, olen niin valtavan pahoillani.
En pystynyt suojelemaan sinua.
Mutta minä yritin, vannon, että minä yritin.
” Oi kultaisin
tää on kylmä maa.
Et sydäntäs
palelluttaa saa.
Niin tahtoisin
kanssas kulkea
ja pahalta
silmäs sulkea.
Mut vierältäin mun
täytyy nyt sun
kääntyä pois.
Sun taivaalles
laulan auringon,
sun kasvoilles
kuutamon.
Sun sydämes
olkoon karttasi.
Sun muistosi.
Sun kotisi.
Siel ootan sua.
Ainiaan. ”
Chisu – Lähtö
Minulla on niin hirveä ikävä sinua.
Niin ikävä, että se sattuu.
Rakastan sinua.
Enemmän, kuin taivaalla on tähtiä.
*kyynel* ja voimia! ❤️
Sinä teit kaiken, mitä pystyit! Veera tiesi sen. Et tehnyt mitään väärää. Ei tuollaiselta voinut suojella kukaan.
Halaus ja voimia syksyysi ❤
Mari, Veera ei missään tapauksessa kuollut sinun takiasi. Se oli yhden ihmisen hätäinen, huono, väärä ja hyvin sairas päätös.
Ei sinulla ollut keinoja nähdä tulevaisuuteen. Ja sinähän suojelit, teit kaiken minkä pystyit.
Syyllisyys on varmasti luonnollinen tunne, mutta se on se yksi tunne jota sinun ei soisi tuntevan yhtään. Veeran kuolema ei ollut sinun syy.
Ei sinun tarvitse haudalle mennä, jos et halua. Menet sitten kun olet valmis. Veera on sinun mukana siellä missä sinä olet, sinun sydämessä, sinussa ja kaikessa mitä teet.
Voimia jokaiseen päivään ❤️
”Sinä olit tulevaisuus,
syksyinen aamukaste,
kaukainen laulu.
Sydämeni lyönti.
Ihon kosketus.
Sinä olit rakkaus,
elämän voima.
Muuttohaukat pellon yllä.
Sinä olet läpi elämän
sydämessä säilytetty muisto.
Sinä olet tuskanhuuto
lokakuisena yönä.
Sinä olit maailmankaikkeus,
ruusun tuoksu.
Syksyn putoavat lehdet.
Lähtevät laivat.
Tummuva taivas.
Sinä olit mahdollisuus,
sinä olit toivo.
Hämärään ojennettu käsi.
Sinä olet
ikuinen kaipaus.”
”LAPSEN LAULU ÄIDILLE
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
Anna-Mari Kaskinen”
Siellä missä sinä olet, siellä on myös Veera. Ei haudassa, ei pohjoisessa, vaan sinun mukanasi Mari. Voimia jokaiseen päivääsi <3