Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
antaisinko sinun syödä popcornia aamupalaksi?
Jättäisinkö hiuksesi harjaamatta,
antaisinko sinun laittaa juhlavimman mekkosi?
Sen pinkin ja kimaltavan.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
ostaisimmeko kaupasta vain mitä sinä haluat?
Kurkkua, viilistä ja kalapuikkoja.
Söisimmekö ruoan sijaan vain niitä?
Olisiko jälkiruoaksi kettukarkkeja?
Niitä, joita oli tarjolla sinun hautajaisissasi.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
antaisinko sinun laittaa pipon sijaan lippiksen?
Talvikenkien sijaan tennarit?
Ne vaaleanpunaiset.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
olisimmeko koko päivän pihalla?
Antaisinko sinun heitellä minua lumipalloilla,
jahtaisinko sinua?
Kiljuisitko riemusta juostessasi?
Niinkuin aina teit.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
piirtäisimmekö vain?
Antaisinko sinun piirtää käsiisi,
ihastelisinko esitellessäsi niitä?
Vai katsoisimmeko yhdessä elokuvia,
tai yhtä samaa aina uudelleen?
Aivan, kuten teimme.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
antaisinko sinun olla koko päivän balettipuvussasi?
Tossut jalassa.
Saisitko katsoa balettivideoita tabletilta,
harjoitella niitä itse?
Joutsenlampea, kuten olet tehnyt.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
tekisinkö niin?
En.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
pitäisin sinua sylissä.
Halaisin pientä kehoasi,
tuntisin lämpösi.
Nuuhkisin tuoksuasi,
hiuksiasi.
Kuuntelisin ääntäsi,
sanojesi sointia.
Katselisin ilmeitäsi,
suuria vihreitä silmiäsi.
Pitäisin kädessäni pientä kättäsi,
hipsuttaisin sormiasi.
Keinuttaisin sinua,
pitäisin lähellä.
Antaisin suukon,
korkealle poskipäällesi.
Kuiskaisin korvaasi,
kuinka tärkeä olet minulle
ja kuinka paljon rakastan sinua.
Aina.
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,
sen minä tekisin.
Nämä kirjoituksesi on niin kauniita, tyttäresi on ollut niin kaunis ja tuollaisen rakastavan äidin omistanut. ❤️❤️ Oletko Veeran isän vanhempien kanssa ”väleissä” näinkin hirveän asian jälkeen?
Luen kaikki, mitä kirjoitat. Jaan täällä surun, mutta ikävääsi tuskin osaan kuvitellakaan, niin suuri sen täytyy olla. Toivon paljon lohtua sinulle ❤️..ja uskon, että kirjoitat juuri sen, mitä haluatkin kertoa. Paljon paljon voimaa!!!
Luen jokaisen tekstin. Joka kerta itku pääsee. Lähetän tuhannesti sulle voimia käsitellä tätä kaikkea. Ikävä ja tuska mitä kannat on suurinta mitä tiedän ❤️.
Toivon että joskus jaksaisit haluta ja saada vauvan. Saisit pitää sylissä pientä ja nuuhkia tuoksua. Saisit kertoa jollekin että hän on maailman ihanimman Veeran pikkusisarus. ❤️
Mari, Veera tiesi ja tietää, että äiti rakastaa häntä. Aina. Se rakkaus ei koskaan katoa mihinkään.
Teksteistäsi huokuu rakkaus Veeraa kohtaan ja sen rakkauden lisäksi myös se, että sinulla on halu ja tahto ja rakkaus hoitaa ja hoivata lasta. Huolehtia, hellitellä, silitellä, suukotella. Samalla tavalla hoivaisit pienempää kuin Veeraakin. Minä Toivon, että Veeran lisäksi joku toinenkin lapsi saisi jonakin päivänä sinut äidikseen.
Minä myös luen aina tekstin, ja itken aina sitä lukiessani. Sanoitat tuskaa ja ikävää. Mietin usein Veeraa – olet siis onnistunut tehtävässäsi kertoa muille siitä, miten ihana Veera oli eläessään!❤️
”Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan, sinä selvisit, ja kelpaat kelle vaan.”
Mä Mari tiedän, että säkin tiedät, ja olet myös jo selvinnyt lukuisista vaikeista ikävän hetkistä!?
Niin kaunista tekstiä samalla surullista. Veera todellakin tietää, on onnellinen, että hänellä on niin rakastava äiti. Usein ajattelen, kumpa tämä murhaaja olisi vain itseltään ottanut hengen kun oli niin paha olla, vei syyttömän balleriinan mukanaan.
Minulla kävi sama asia mielessä kun kuulin tästä ikävästä tapahtumasta. Eikö olisi riittänyt ampua itsensä? Miksi tappaa viaton lapsi, jolla on elämä vielä edessä?
Kuningatar-äiti ja prinsessa Veera. ?
Kauniisti kirjoitat. Rakkaus ja ikävä välittyvät niin selvästi. ❤️ Voimia toivotan.
? Sydäntä särkevä kirjoitus. ?
Harvoin itken, ylipäänsä. Varsinkaan ventovieraiden teksteihin. Nyt kyllä silmät ovat kostuneet monta kertaa <3