Viime yönä satoi ensilumi.
Ensilumi oli satanut silloinkin, kun Veera kuoli.
Siitä tulee huomenna vuosi.
Vuosi.
Yhtäaikaa niin valtavan pitkä ja lyhyt aika.
Katsoin aamulla lumista takapihaa enkä voinut olla muistelematta Veeran riemua aina ensilumen tultua.
Piha täyttyi pienistä lumiukoista ja kesken jääneistä lumiukon aluista, ruohon ja lumen sekaisista lumienkeleistä ja pienistä jalanjäljistä niiden ympärillä.
Stiga ja potkuri olisi pitänyt hakea heti varastosta.
Ikävä kouraisi vatsanpohjasta.
Olen sanonut tämän varmaan jokaisessa tekstissä mutta sanon sen nytkin.
On niin vaikea ymmärtää.
On vaikea ymmärtää, etten ole nähnyt omaa lastani vuoteen.
Vuoteen.
Ikävä tulee välillä voimakkaina kohtauksina mutta muuten se on sulanut.
Sulanut kiinni minuun, osaksi minua.
Se vain on. Kokoajan.
Pari päivää Veeran kuoleman jälkeen ostin lyhdyn.
Kaikki oli niin pimeää.
Vähäinenkin satanut lumi oli sulanut ja vaihtunut kylmään pimeyteen.
Laitoin lyhdyn terassille ja sytytin kynttilän.
Se oli ainoa kerta.
Veeran hautajaisten jälkeen lyhty katosi pikkuhiljaa näkyvistä sitä mukaa, kun lunta satoi.
Lumi hautasi lyhdyn, kuten me Veeran.
Pitkän ja synkän talven jälkeen kevään aurinko sulatti lyhdyn näkyviin.
Aivan, kuten kaiken muunkin mitä pihalle oli jäänyt.
Kaikki mitä Veeralta oli jäänyt.
Ne olivat juuri niissä paikoissa, mihin ne olivat häneltä jääneet.
En ollut koskenut mihinkään.
Muuttopakkausta tehdessäni olin jättämässä lyhdyn mutta muutin mieleni.
Minusta tuntui, että se oli Veeran lyhty.
Huomenna aion sytyttää lyhtyyn uuden kynttilän.
Kynttilän, joka kertoo kaipauksesta ja rakkaudesta.
Toivosta, että jonain päivänä saan sinut taas syliini.
Rakas pikkuiseni.
Hei Mari, Veera ja sinä olette meilläkin täällä mielessä! Emme ole unohtaneet. Emmekä unohda ❤️. Kävin pikkuserkkusi tykönä ja juttelimme teistä. Taas kaiken järjettömyys ravistaa ja jättää vaille vastausta, koska ei voi ymmärtää vaikka kuinka yrittäisi. Meihin kaikkiin jäi siitä ikuinen jälki. Sinulle minä toivon kaikkein eniten voimaa! Luopua, kunnes jälleen tapaatte ❤️❤️
Minä olen niin sanaton, en pysty kuin sinulle sydämiä lähettelemään ja voimia toivomaan <3 Olet kohdannut jotain niin järkyttävän hirveää, ettei kenenkään tarvitsisi sellaista kohdata. Sanat loppuu, kyyneleet ei.
Hienoa, että kirjoitat tätä blogia ja juttu uudessa Anna-lehdessäkin oli koskettava, hyvä. Ettei tulisi enää ikinä uusia lapsienkeleitä, oman vanhemman tappamia…
En tiedä, mitä tuonpuoleisessa on, mutta jos siellä on jotain muuta kuin syvä, rauhallinen lepo niin kyllä siellä on pikku Veera 🙂 <3 , jota mun vuosi sitten kuollut rakas isoäiti hauskuuttaa höpöilyillään
Tulit mieleeni kun luin tämän: ”Älä pelkää surua, kohtaa, sure, itke, huuda. Luota siihen, että jonain päivänä pahin suru on muuttanut muotoaan hiljaiseksi kaipaukseksi.”
Teksti on Miia Moision Lupa Surra -kirjasta.
Toivon sinulle voimia, muuhun ei sanat riitä. Toivon, että jonain päivänä sinun on helpompi hengittää.
♥️♥️♥️
Minä haluan uskoa, että tämä elämä ei ole ainoa. Haluan uskoa siihen, että näemme edesmenneet rakkaamme jälleen jossain toisessa ulottuvuudessa joskus, kun on sen aika. Se tuntuu lohduttavalta. Eihän sitä voi todistaa tai tietää, mutta ei kaikkea tarvitsekaan.
Voimia edelleen toivon sinulle suruun ja kaipaukseen. Tämä tapahtuma on varmasti sinussa aina, eikä tällainen julmuus lastasi ja sinua kohtaan tunnu käsitettävissäolevalta. Silti se on kertakaikkisesti tapahtunut. On hyvä lukea, että sinulla on rakkautta ja läheisiä tukenasi. ❤️ Sinun tekstisi ovat todella merkityksellisiä.
Hei! Löysin blogisi vahingossa viime kesänä ja olen lukenut kaikki kirjoitukset. Kirjoitat niin hyvin ja koskettavasti. En tunne sinua, mutta olet ollut viime päivinä mielessä monta kertaa. Olet ollut mielessä, koska Veeran kuolemasta tulee huomenna vuosi. Olet ajatuksissa, paljon voimia ja rakkautta ?❤️
Sytytän minäkin huomenna kynttilän pienelle Veerallesi. Olet paljon mielessäni, vaikka ”tunnen” vain tämän blogin kautta. Kiitos kauniista ja rehellisestä tavastasi kirjoittaa, tämän kautta me muutkin opimme tuntemaan ainutlaatuisen Veerasi. Toivon sinulle voimia ja valoa, rakkautta pimeyden keskelle.
♥️ Voimahalit sinulle ♥️
Voimia tämän päivän elämiseen ❤️ Sytytän illalla kynttilän Veeran muistoksi, niin kovasti olette ajatuksissa vaikka ihan vieraita ollaankin.