Kysyn vain, että MITEN voi kohta olla jo tammikuun puoliväli?
Hitsi vie, välillä tuntuu, että yhden yön aikana on kulunut viikko.
Viimeiset pari viikkoa on ollut (ylläriylläri) melkoista härdelliä.
Uutta vuotta juhlittiin rientojen sijaan rakennuksella viimeistelytöitä tehden ja sinniteltiin hereillä iltakymmeneen ennen kuin oli luovutettava.
Käytiin kuitenkin keskiyöllä vuoden vaihtuessa hereillä, kuunneltiin rakettien pauketta ja jatkettiin unia.
Tylsää, voisi joku sanoa mutta minusta ihanaa.
Tämä alku vuosi onkin sitten rakennettu.
Ja käyty töissä.
Ja rakennettu.
Siinä meidän elämän kohokodat viime ajoilta mutta ei se edes haittaa;
lähes valmiiseen taloon ensimmäisiä laatikoita kantaessa hymyilytti kummasti.
Ajatus siitä, että pian me todella asumme siellä, on vielä niin absurdi.
Viimeisen vuoden se on ollut ylimääräinen työmaa työpäivän jälkeen, paikka jonne on välillä lähtenyt ilolla ja välillä aivan vastahakoisesti mutta lähtenyt kuitenkin.
Kaikki, siis aivan kaikki, on pyörinyt vain rakennuksen ympärillä.
Ja nyt, ihan pian, siitä kuormittavasta ja stressiä kerryttäneestä työmaasta tuleekin meidän koti.
Maailman paras paikka.
Joka kerta, kun seison ruokailutilassa ja katson ympärilleni, tärisen ilosta ja jännityksestä kuin pieni lapsi.
Hassusti virnistäen ja olkapäät korviin nostettuna-
ihan kuten Veerakin aina teki.
Uutena vuotena en tehnyt lupauksia (jos elämässä jotain olen oppinut niin sen, että minun on aivan turha yrittää mitään karkittomia kuukausia tai vuosia) mutta sen sijaan päätin, että jatkan elämääni ilman lääkitystä.
Rehellisesti sanottuna pelkkä ajatuskin on ihan saakelin pelottava.
Aloitin siis vähän Veeran kuoleman jälkeen mieltä tasaavan lääkityksen.
En ole missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen ailahteleva mutta ahdistuskohtaukset olivat hyvin voimakkaita.
Lääkityksen avulla minulle saatiin myös voimia pitää huolta niistä elämän peruspilareista eli nukkumisesta, syömisestä ja liikkumisesta silloin, kun elämä lähti valumaan vähän väärään suuntaan.
Kokeiluiden jälkeen vasteeltaan parhaaksi valikoitui Venlafaksiini,
oikein toimiva lääke.
Mutta.
Kaikesta hyvästä huolimatta;
se on mielelle kuin huumetta.
Sain tuntea sen nahoissani ja päässäni jokainen kerta (joita en muutes päästänyt käymään montaa), kun lääke jäi ottamatta.
Vieroitusoireet iskivät lujaa ja nopeasti ja ne ovat juuri se syy miksi lääkettä ei esimerkiksi saa lopettaa äkillisesti tai liian nopeasti.
Lääkkeen lopetus konsultoitiin psykiatrilta, joka antoi ohjeeksi hitaan ja tasaisen alasajon.
Voin kertoa, että ei niitä vieroitusoireita pääse karkuun edes sillä rauhallisella lopetuksella-
olen syönyt tätä nykyistä annostusta nyt 6 päivää ja olo on, kuin olisin pyöriny päivän tukkihumalaa.
Heitätyttää ja huimaa, oksettaa ja päätä särkee ihan tauotta.
Kookin on saanut oman osansa tästä näytöksestä minun itku- ja kiukkukohtausteni myötä-
yritin lohduttaa, että kyllä tämä joskus tasoittuu.
Koo uskoi myös niin, minä taas en.
Heittelehtivät mielialat ovat suunnattoman raskaita enkä odota mitään niin paljoa kuin sitä, että ne loppuvat.
Toisaalta ne aiheuttavat myös koomisia hetkiä;
vollotin eräs päivä ihan kaksinkerroin, kun Spotifysta soi lastenyhtye Hevisauruksen ”Viimeinen mammutti” kappale.
Itkusta rauhoituttuani nauroin lopulta katketakseni sitä, että olin itkenyt silmät päästäni sukupuuttoon kuolleen mammutin vuoksi.
Josta tulikin mieleen, että yksi Veeran suosikkikappaleista oli Putouksesta tutun Jani-Petterin nimikkobiisi.
Olimme eräänkin kerran tulossa mummolasta, vanhempieni luota, kun Inari-Ivalo välillä oli meneillään hidas tietyö.
Voin kertoa, että sen 40kmn aikana ehtii kuunnella Jani-Petterin aika monta kertaa, niin monta kertaa, että äiti osaa sen vielä tänäkin päivänä.
Ja Jani-Petteriä imitoimalla, tietenkin.
Ompa ihana lukea tätä tekstiä, josta aistii sinun jo hieman iloisemman mielen. Tsemppiä jos saat lääkkeet jätettyä, itselläni ei onnistunut ja luovutin. Syön mieliala-lääkkeitä lopun elämää. ONNEA uuteen kotiin. <3
Ihanaa kuulla, että koti onkin pian valmis <3 Kaikkea hyvää teille <3 <3 <3
Hyvää Uutta Vuotta 2021 sinulle ja perheellesi ja onnea uuteen ihanaan kotiin? Tuokoon tulevaisuus sinulle kaikkea ihanaa❤
Paljon iloa ja siunausta elämääsi tänä vuonna Mari ❣?❣
Kohti uutta aikaa
Hyvää alkanutta vuotta sinulle Mari ja voimia ❤️
Kyllä sinulta löytyy sinnikkyys tuon lääkityksen lopettamiseen. Jos ei nyt niin heti sillä seuraavalla kerralla! Jotenkin uskon, että kyllä sen aika kuitenkin on nyt. Ja hei, kuinka ihanaa, että sinulla on mies, joka ei säikähdä tunteita! 🙂 Nyt onnea kertakaikkiaan uuteen, ota mukaasi se, mitä haluat ja tarvitset, kaiken muun jätät menneisyyteen. Tsemppiä ja iloa <3