Eilen huomasin kaupassa, että satsumat on tulleet myyntiin.
Syksy on siis virallisesti täällä.
Satsumat on ehdottomasti mun lempihedelmä-
ehkä osittain siksi, että niitä saa vain tietyn aikaa tiettyyn aikaa.
Ne eivät ole makeita vaan sopivan kirpeitä ja niitä syödessä C-vitamiinin oikein kuulee kohisevan.
Uskokaa tai älkää mutta tuo aivan tuikitavallinen hedelmäkin liittyy minun surutyöhöni;
Veeran kuolema seisautti minussa kaiken-
myös elimistön toiminnan.
En tuntenut väsymystä, en nälkää.
Kuolinpäivästä hautajaisiin en pystynyt syömään mitään muuta kuin satsumia, sipsiä ja American-dippiä.
Niillä elin lähes neljä viikkoa,
juuri mitään muuta en saanut kurkusta alas.
Hautajaisissa havahduin siihen, että minulla oli ihan hirvittävä nälkä.
Silloin, se lihakeitto, taisi olla ensimmäinen kokonainen lämmin ruoka, jonka söin Veeran kuoleman jälkeen.
Hautajaisten jälkeen lähdimme vielä lapsuudenkotiini saunomaan ja muistan, kuinka istuin nojatuolissa
enkä koskaan eläissäni ollut niin väsynyt kuin siinä hetkessä.
Niin moni asia muistuttaa,
satsumatkin.
Ja tykkäsihän se Veerakin niistä aikoinaan,
aivan kuten niistä kettukarkeista, joita hautajaisissakin oli tarjolla.
Voi Veera pikkuiseni, miten hirveä ikävä äitillä sinua on.
Se sattuu kun en voi nähdä sinua, en kuulla enkä koskettaa
mutta onneksi sinä silti olet.
Olet aina, olet kaikkialla;
jokaisessa syksyn värikkäässä lehdessä ja tuulen kuiskauksessa,
pihlajanmarjassa ja väsyneen auringon säteessä.
Jokaisessa hämärässä aamussa ja tummentuvassa illassa,
takkatulen loimussa ja tähtenä yötaivaalla.
Jokaisessa ajatuksessa.
Rakastan sinua Veera, rakastan aina-
enemmän kuin taivaalla on tähtiä.
?
❤
???
Aito yhteys ei katoa <3
Lääkkeettömyys on ehkä luonnollisesti sellainen tila johon me jostain syystä pyrimme heti kun olo vain vähänkin sallii, toisaalta silloin kun keho alkaa vähän voida paremmin ja olo tuntua jokseenkin edes hyvältä välillä, olisi hyvä juuri silloin lääkkeiden syöntiä jatkaa ja antaa paremman olon pysyä. Oman kokemukseni kautta haluan kannustaa sinua Mari koska olet kokenut valtavan surun ja lääke voi toimia jonkun aikaa suojamuurina ja sen poistaminen liian aikaisin tai juuri silloin kun olo on parempi voi tuntua samalta kuin seisoisi pakkasessa ilman vaatteita eli keho on suojaton. Tietysti lääkekään ei vie pois sitä suurinta surua ja tuskaa mitä ajatuksissasi käyt läpi mutta se voi auttaa selviytymään arjessa ja helpottamaan ahdistusta. On luonnollista että päivät ja viikot menevät vuorostorataa, niin suru käyttäytyy. Toivoisin sinulle helpotusta ahdistukseen ja ilonkin pillahduksia. Olet kokenut jo niin valtavan suurta surua.
Kaikkea hyvää ja valoa syksyysi.
Mietin muutaman päivän, että uskallanko tätä kirjottaa. Olen ala-asteella töissä ja iltapäiväkerhossa näin ekaluokkalaisen, joka oli juuri niiku sun Veera. Hymykuopat, saman väriset hiukset ja yhtä eloisa. Sain jonkulaisen ahistuksen tunteen, kun sen tajusin. kun katsoin kyseistä lasta, aloin tajuamaan, että sitä sinun kaipuun määrää ei voi tajuta millään. Jos minä, joka en Veeraa tuntenu tai nähny koskaa saan tollasen ahdistuskohtauksen… Ei riitä sanat.