”Welcome to my life,
you see it is not easy
but i´m doing all right”
Sunrise avenue kiteyttää edellä hyvin sen,
millaista minun elämäni on.
Se ei ole helppoa mutta pärjään kyllä.
En ole saanut kirjoitettua, koska olen ollut väsynyt-
viimeiset työviikot oli kiireisiä.
Mutta nyt, viimein, olen lomalla.
Olen nukkunut viimeiset neljä yötä lähes 12 tuntisia yöunia-
hyvin ja sikeästi.
On suunnattoman rentouttavaa herätä vasta, kun uni loppuu.
Jostain syystä minulla ne ovat loppuneet joka aamu noin puoli yhdeksän aikaan.
Päivisin olen pirteä mutta itkeskelen herkästi-
ikävä pulpahtaa esille arvaamattomasti.
Kaipaan Veeraa ihan kamalasti.
Silti samaan aikaan kaipauksen kanssa kaikki on hyvin;
elämä on hyvää ja onnellista.
Miten ihminen voi olla onnellinen tällaisen menetyksen jälkeen?
Sitä mietin usein
ja ennenkaikkea onko minulla oikeus olla onnellinen?
Tiedän sen kyllä, että on mutta asetelma on ristiriitainen.
Välillä koen huonoa omatuntoa siitä,
että olen onnellinen Koon ilmestymisestä elämääni,
koska sitä ei olisi tapahtunut ellen olisi menettänyt Veeraa.
Saatteko kiinni?
Tiedän, että ajatus ja tunteeni on typerä
mutta en voi sille mitään.
Toisaalta taas ajattelen, että ehkä Veera enkelin asemassaan lähetti Koon elämääni;
kuka muu olisi osannut valita kaikkine ominaisuuksineen (ihanine ja rasittavine puolineen) niin täydellisen ihmisen?
Tämä tehtävä sopisi kantajalleen erittäin hyvin senkin vuoksi,
että Veera oli iästään huolimatta hyvin valveutunut rakkausasioissa.
Poikaystäviä hänellä oli siitä saakka, kun oppi niistä ääneen kertomaan-
ja hänhän puhui.
Ensimmäinen kihlaus tapahtui tarhaikäisenä, kun poikapuoleinen toveri antoi Veeralle timanttisormuksen.
Rakkaus oli aina suurta ja voimakasta, kuten silloin kun Veera selitti
sisareni miehen hypänneen jyrkänteeltä, koska ei kestänyt sitä tosiasiaa,
että Veera rakastikin Sepeä (nimi muutettu) eikä häntä.
Eskarissa poikaystävät vaihtuivat yhtä nopesti kuin päivät ja kotona käytiinkin useita keskusteluja aiheesta;
siitä, ettei kuusivuotiaan tarvi vielä rakastua eikä varsinkaan kolmeen yhtä aikaa.
En saa kuulla Veeran rakkaustarinoita enää,
mutta lohdutan itseäni ajatuksella,
että ehkä saankin elää yhtä niistä.
Ajatuksesi ja tunteesi ei ole typerä, vain hyvin inhimillinen.
Saan hyvin kiinni ajatuksestasi ja pystyn samaistumaan siihen, mutta olet onnesi ansainnut ja on vain upeaa että Koo on tullut elämääsi. Ja sinä hänen.
Ihminen on ihmeellinen. Mistä kaikesta sitä voikaan nousta ja löytää kokemuksien kanssa sovun ja elää hyvää sekä onnellista elämää.
Veera varmasti iloitsee puolestasi ja en hämmästyisi jos hänellä tosiaan olisi osuutensa Koon suhteen. Onnellisuutta Veerakin sinulle toivoo ❤️
Ihana rakkausasiantuntija Veera ?
Saan hyvin kiinni ajatuksestasi. Rakas läheiseni kuoli hyvin nuorena ja se kuolema sai tajuamaan että haaveet täytyy toteuttaa n-y-t. Suru riipii, raastaa ja satuttaa edelleen mutta samalla kiitän siitä että juuri tämän läheisen kuoleman takia olen nyt tehnyt ne rohkeat loikkaukset uuteen, olen uskaltanut ottaa kiinni suurimmista haaveistani. Olen toteuttanut ne ja se on ollut upeaa. Olen äärettömän onnellinen!
Ja se huono omatunto tulee esiin siinä kun joku kehuu rohkeaa hyppäystäni. En voi koskaan ottaa kunniaa itselleni, en voi olla mainitsematta että enhän minä olisi uskaltanut ikinä, ellei läheisen kuolema olisi avannut silmiä. Ja sitten taas mietin miten kauheaa on sanoa noin, kuin mukamas olisin tosi onnellinen vain sen ansiosta että olen menettänyt rakkaan ihmisen. Voi näitä mielen koukeroita 😀
Kiitos Mari kirjoituksistasi. Nauti onnen hetkistä! Olet kärsinyt suurta tuskaa jo ihan tarpeeksi eikä se vielä edes lopu, joten sinä jos kuka ansaitset nyt myös onnellisuutta! ?
Ole vaan onnellinen,uskon,että olisit tavannut Koon Veerankin kanssa ? Ihanaa,että nukut hyvin!
Itke vaan,se helpottaa,kaipaa vaan,se on rakkautta sekin ???
Paljon siunausta elämäänne????
Kun mietit tuossa johdattiko Veera enkelinä Koon sinun elämääsi…sanon sinulle kyllä. Veera sen tiesi?
Kun luin tuon tekstin tuli kroppani läpi kylmät väreet tämä on minulle merkki,että asiat ovat totta.
Halaus ja voimia❤
Ajattelen, että meidän elävien tehtävä on koittaa nauttia elämästä koska tiedostamme miten hauras elämä on ja kuinka äkkiä se voi olla ohi. Emme tiedä mitä rajan takana on, meille on vain tämä hetki. Ehkä Veerakin toivoo että elät elämääsi ja koet niitä ilon hetkiä. ”Älä sure äiti, vielä me nähdään”. Ilo ja suru kulkevat käsi kädessä. Kunnioitamme poismenneitä elämällä ja kokemalla, luomalla uusia muistoja vanhojen joukkoon. Jokainen ihminen elämässämme on jollain tavalla merkityksellinen, eikä ole sattumaa että tiemme kohtaavat.
Veeran piti ehtiä ”rakastua ja kihlautua”, aivan kuin olisi aavistanut lelämänsä päättyvän lyhyeen. Ole onnellinen, sinä saat olla ja Veerakin sitä haluaa.
<3
Onnittelen ystävästäsi/kumppanistasi koosta, ja onnittelut rohkeasta tv esiintymisestäsi.
Minä uskon jälleen näkemiseen, niin uskon myös että näet Veeran vielä,
näet hänet sellaisena kuin hän oli eläessään, sillä lapset ei kasva aikuisiksi taivaassa, siellä he odottavat rakkaitaan. Olen henk.koht. kuullut kertomuksia jotka ovat käyneet taivas vierailulla, ja kohdannut siellä omaisiaan, ja nähneet että enkelit pitää huolta niistä pienistä lapsista, ne kertomukset on tosia, eivät mitään unia.
Sinä saat ajatella Veeraa niin paljon kuin haluat, koska hän on siellä enkeleitten hyvässä hoivassa.
ex-miehesi ei varmastikkaan ole Veeran lähettyvilläkkään, hän meni siihen paikkaan mikä hänelle kuuluu,
koska Raamatun käskyissä sanotaan ”Älä tapa” en tuomitse häntä, sillä tuomio on Jumalan ei minun.
Voimia ja jaksamista !
Kauniisti kirjoitettu, että Veera on enkeleitten hyvässä hoivassa. Itsekin uskon, että näin on. Olen nyt jonkun mielestä ehkä ilkeä, mutta Veeran isän paikka olisi ehdottomasti vankila. Siellä hän saisi rauhassa miettiä, mitä tuli tehtyä. Nyt hän pääsi aivan liian helpolla.