Pienenä yksi lempielokuvistani oli Leijonakuningas.
Elokuvan isäleijona Mufasa pelasti poikansa ensin hyeenojen kynsistä ja sitten Gnuitten jaloista menettäen itse henkensä.
Silmät pyöreinä tuijotin ja ajattelin, että Mufasa oli uskomattoman rohkea.
Usein rohkeiksi mielletään ne, jotka asettavat itsensä vaaraan tai uhraavat henkensä toisen vuoksi.
Se on rohkeaa, kyllä mutta minun mielestäni on ihmisryhmä, joka on vielä rohkeampia.
Veeralla on nyt kaikki hyvin.
Näin minä hoin itselleni ja moni hoki minulle.
Niin haluan uskoa.
Ei vainajalla ole enää hätää, ei kipua eikä tuskaa.
Hän on paikassa, joka on hänen unelmiensa täyttymys.
Veeralla se tarkoittaa tanssilavaa suuren yleisön edessä, hohtavassa balettipuvussa ja taiotuissa tossuissa, kuten Barbiella.
Ainoa hätä on eloonjääneillä läheisillä;
he surevat, kaipaavat ja tuntevat fyysistä kipua.
He kokevat tuon kaiken, tuntevat kaikki tunteet.
Ja he kestävät sen.
Minusta rohkeimpia ihmisiä ovat he, jotka alkavat vanhemmiksi;
äideiksi ja isiksi.
He rakastavat.
Ja niin kauan, kuin he rakastavat he myös pelkäävät.
He luovuttavat osan itsestään lapselle, antavat tämän kasvaa osaksi itseään.
He luovat suhteen, jonka suuruutta ei voi kuvailla ja joka on niin kiinteä sekä vahva, ettei mikään voi sitä katkaista.
He antavat lapselle kaikkensa; kehonsa, sydämensä ja arvonsa.
On lapsi ja sitten vasta tulee kaikki muu.
Niin paljon he rakastavat ja niin paljon he pelkäävät.
Rohkeita heistä tekee se, että vanhemmiksi alkaessaan he samalla asettavat vapaaehtoisesti itsensä alttiiksi kokemaan pahimman asian, voi kokea.
Menettämään sen kaiken.
Kyllä, tituleerasin itseni juuri rohkeaksi vaikka vieroksun sanaa.
Olen ehkä rohkea mutta vain, koska minulla ei ole vaihtoehtoja.
Tai no, olisi tietenkin, lopettaa tämä elämä mutta se ei ole minun juttuni.
Minä valitsin elämän vaikka se välillä käy kipeää, tuntuu pahalta, vaikealta ja raskaalta.
Ehkä minä sitten tosiaan olen rohkea.
Psst.
Oikeasti se Leijonakuninkaan kohta saa minut itkemään vielä tänäkin päivänä.
Ja mä en oikeasti vieläkään pysty katsomaan Leijonakuningasta, koska mun mielestä on kamalaa että Mufasa kuolee ?
Olet mielestäni harvinaisen vahva ja rohkea, mutta nämä on asioita, joita on vaikea nähdä ja ehkä vielä itsessä, mutta ne voi tuntea. Tämä pätee myös Veeraan. ❤
Pikku Prinssiä lainatakseni:
” Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”
Allekirjoitan edellisen kommentin <3