Talvi tuli-
sen kirpeä, herättävä pakkanen ja kimmeltävä, valoa tuova lumi ovat mielelle merkkejä siitä,
että jälleen kerran kaikkinensa vuoden pimein aika on voitettu.
On ihanaa huomata miten vointi ja energia niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla kohenevat.
Taas on helpompi hengittää.
Olen hokenut asiaa monta kertaa mutta sanottakoon vielä kerran;
kulunut syksy oli aivan kamala, kertakaikkisen hirveä.
Raskas, ahdistava ja vaikea.
Syksy oli ensimmäinen lääkkeetön syksy Veeran kuoleman jälkeen ja mieli saikin kokea uudenlaisia tunnehuippuja,
kaikki ne, jotka lääkkeet aiemmin olivat turruttaneet.
Olen tuntenut voimakasta ahdistusta ja epätoivoa mutta niiden rinnalla myös syvältä pulppuavaa iloa ja onnentunnetta-
onneksi niitäkin, muutoin toivo paremmasta ja luottamus tulevaan voisi olla aika huteralla pohjalla.
Tuntuu, että olen ollut tunnetiloiltani suunnattoman epävakaa ja varmasti olenkin mutta ilmeisesti olen ollut sitä kuitenkin siedettävissä määrin.
Koolle olen kiukunnut mitä olemattomimmista asioista;
tehnyt kärpäsestä härän sijaan koko helkkarin härkälauman
ja seuraavassa hetkessä taas naureskellen hätistänyt ne härät omille teilleen.
Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että minulla on rinnallani juuri Koo-
hänen lähellään saan tuntea tunteeni turvassa.
Hänen lähellään minulla on hyvä olla.
Minulla muuten aloitetaan EMDR- terapia!
Älkää kysykö mikä se on, koska en tarkalleen tiedä itsekään.
Tiedän vain, että siihen liittyy silmänliikkeet ja, että sen avulla hoidetaan traumaperäistä stressihäiriötä.
Jos totta puhutaan niin minua jännittää mutta en tiedä mikä,
ehkä oma reagointini?
Olen silti valmis kaikkeen jos mahdollisuutena on pysäyttää yli kolme vuotta päivittäin päässä pyörinyt filmi tosielämästä-
kela, jonka päivämääräksi on merkitty 29.10.2018.
Kohta on joulu.
Olen aina pitänyt joulua lasten juhlana ja Veeran myötä siitä tulikin sellainen.
Rakastin seurata häntä jouluaattoina;
pinnan alla kuplivaa jännitystä, joka näkyi normaaliakin herkempänä havahtumisena ääniin sekä liikkeisiin ympärillään
ja toisaalta taas tyyntä levollisuutta pienen vilttiin kääriytyneen takkutukan katsellessa joulupukin kuumalinjaa.
Joulut eivät luonnollisesti ole enää samanlaisia-
ne ovat rauhallisia päiviä, jolloin vain ollaan.
Saunotaan ja syödään hyvin,
avataan lahjat rauhassa.
Käydään haudalla toivottamassa hyvää joulua,
jätetään kynttilä valaisemaan.
Joulut tuntuvat nykyään niin hirveän hiljaisilta.
Rauhaisaa toista adventtia!
Mukavaa kun voit paremmin. Hyvää adventin ja Joulun aikaa.
???
<3
EMDR?
❤ Ihanaa joulunaikaa ❤
Surua ei voi suorittaa.
Sitä ei voi pienentää,
ajoittaa sopivaan kohtaan,
elämänvaiheeseen.
Se tulee kysymättä,
pyytämättä,
ihan itsensä kokoisena.
Sitä ei voi nopeuttaa,
koska usein se sanoo
olevansa
pitkän matkan sorttia,
ei lainkaan pikajuoksija.
Ja mitä kovemmin
sitä yrittää vaimentaa tai hillitä,
sitä voimakkaammin
se purskahtelee ulos.
Ihan milloin vaan,
ihan miten vaan,
ihan missä vaan.
Surua ei voi suorittaa,
vaan sille on annettava
oma paikkansa ja tilansa.
Itkettävä sen kanssa
myös ne itkemättömät,
jotta jonain päivänä
katse on
enemmän eteenpäin
kuin taakse.
-Mietteitä maalta-
Voimia ja iloa joulunodotukseen Mari❤
Ihanaa lukea, että voit paremmin. Odotan innolla mitä uusi terapia saa aikaan. Uskon, että hyvää, kaikkea hyvää.