Viimeiset pari päivää, oikeastaan lähes koko viikko, on ollut hyviä päiviä.
Olen nukkunut hyvin, herännyt pirteänä-
olo on ollut hyvä ja virkeä.
Olen jaksanut tehdä, olla ja elää.
Torstaina tein kaalilaatikkoa ja kuvittelin Veeran vierelleni.
Kuvittelin, kuinka hän sipsuttaisi varpaillaan viereeni.
Kysyisi mitä ruokaa ja kurottautuisi katsomaan.
Vastaisin.
Pystyin näkemään mielessäni tytön ilmeen; äärimmilleen irvistykseen venytetyt posket, suuret pyöreät silmät.
Sen jälkeen ällötyksestä nyrpistyneet nenän ja silmäkulmat.
Hyyyyiiii !
Hymyilin.
Äitin tyttö.
Veera söi yleensä mutisematta-
niin kauan kuin ei tiennyt mitä söi.
Veera oli vähän sellainen periaatenirso, joka kuitenkin söi reippaasti;
saattoi ensin kieltäytyä mutta maistamistestin jälkeen pyörsi päätöksensä.
Ainoa mikä on kokonaisuudessaan jäänyt maistamisen asteelle oli kasvissosekeitto.
Jos tyttö olisi saanut itse päättää, olisi ruokaympyrä koostunut ranskalaisista, kurkusta, kalapuikoista ja viiliksestä.
Keskiviikkona aloitin kuntoutuspsykoterapian.
Jännitti ja pelotti niin, että oksetti ja yllätyin oman reaktioni voimakkuudesta.
Ajatus vanhojen asioiden ja tapahtumien penkomisesta teki pahaa mutta silti ajatus
siitä, että mieleni saisi päätöksen tapahtuneelle eikä enää päivittäin kävisi sitä läpi on motivoiva.
Myös muistin ja keskittymiskyvyn elpyminen on toivelistalla.
Tuo muistiongelma on muuten aika hurja.
Jokainen on joskus kokenut hetkiä, että on unohtanut jotain ja on hetken pitänyt miettiä mitä.
Ne on ohi meneviä eikä ne aiheuta mitään sen kummempaa.
Tapahtuneen jälkeen olen kokenut sellaisia oikeasti ihan totaalisia blackout- hetkiä ja ne on ihan järkyttävän pelottavia.
Yhtäkkiä huomaat seisovasi keskellä eteistä ja mietit, että mitä olet tekemässä, minne menossa vai olitko tulossa jostain.
Eikä sinulla ole aavistustakaan.
Sitä tilannetta edeltävät hetket on pelkkää mustaa.
Tai seisot Prisman parkkipaikan laidalla ja mietit missä auto on.
Millainen auto on? Vai tulinko edes autolla?
Ne hetket on oikeasti ihan älyttömän pelottavia ja vaikka ne eivät ole
kestäneet kauaa niin siinä on ehtinyt hätääntyä.
Tulee paniikki, koska et tiedä.
Et yksinkertaisesti muista.
Mitä keskittymiskykyyn tulee, niin se on päivistä riippuvaa.
Joskus en pysty keskittymään oikein mihinkään; vaeltelen levottomana, aloitan kaikkea mutta siihen se jääkin.
Television katsominen tai lukeminen on vaikeaa ja toisen ihmisen asian kuunteleminen vaatii kovaa työtä.
Niinä päivinä en kuuntele yhtäkään kappaletta loppuun saakka.
Sitten on päiviä, jolloin uppoudun totaalisesti johonkin;
kirjaan tai kirjoittamiseen.
Tavallisin moodi on, että keskityn mutta se vaatii työtä.
Minun täytyy keskittyä siihen, että keskityn.
Kuulostaa hullulta, mutta semmosta se on.
Minusta tuntuu, että minun elämä kokonaisuutena on vähän hullua.
Veeralla oli älytön kyky keskittyä.
Tosin vain silloin, kun tyttö itse halusi.
Veera saattoi keskittyä piirtämiseen, yhteen työhön, tunneiksi.
Monesti katselin häntä hänen huomaamattaan.
Veera istui pöytänsä ääressä, nilkat istuinosalla nojasi polvien välistä pöytään.
Kertoi keksimäänsä tarinaa ja piirsi sitä, joskus lauloi.
Tai sitten hän oli aivan hiljaa.
Usein piirsimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Siinä ajassa missä Veera teki yhtä työtä, minä tein viisi.
Piirsin aina samoja, ainoita mitä osasin, kukkia ja taloja.
Olen sanonut aina, että Veera ei perinyt taiteellisuuttaan minulta.
Minä taiteilen sanoilla, Veera kynillä.
Mutta yhdessä piirtäminen oli silti meidän juttumme.
Meillä on Koon kanssa kylppäriremontti valmistunut ja sekin varmaan vaikuttaa minun mielialaan.
Koti on ollut ihan kaaoksessa, tavarat sekä huonekalut väärissä paikoissa ja asunnossa on saanut puikkelehtia kaikkialle pienistä väleistä.
Se on yllättävän ahdistavaa.
Nyt kaikki alkaa olla taas järjestyksessä-
niin kodissa kuin päässäkin.
Jälkimmäisessä tuskin kauaa kerrallansa mutta yritän nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.
Kyllä se tästä.
Ps.
Tuo kuva on otettu suurinpiirtein vuosi sitten pohjoisessa eräällä kelkkareissulla siskoni kanssa.
Silloin kahlasin hangessa ja nyt vesilammikossa.
Säiden suhteen tämä talvi on kyllä mielenkiintoisin ikinä!
Paljon tsemppiä terapiaan Mari!! ❤️?
Luin haastattelusi Annasta ja sitä kautta päädyin lukemaan blogiani. Kirjoitat kauniisti ja hyvin. Olet rohkea, kun jaat tarinaasi. <3
Olen purkanut lapsuuden trauman psykoterapiassa osaksi elämänpolkuani ja sen myötä pystyin jatkamaan eteenpäin ilman muistojen kiertämistä mielessä ja kasvatin uudet vahvat siivet lennättämään minua uusiin tuuliin. Toivon sinulle voimia terapiamatkaan!
Hienoa Mari, että aloitit terapiassa käynnit. Tämä nykyinen asuinpaikkasi on säiden suhteen aivan vastakohta sinne missä asuitte Veeran kanssa ja niin pitääkin olla. Tämä on uuden alku monessa suhteessa……. <3
Toivon Mari sinulle paljon voimia terapiaan ja koko selviytymismatkallesi. Onnea, rakkautta ja tasapainoa elämääsi.
Hyvä Mari ? parempaa päin!
hienoa, että olet saanut voimia lähteä terapiaan! siitä tulee olemaan ihan varmasti hyötyä, kunhan vaan löydät itsellesi sopivan terapeutin. Siinä kun on myös kyse henkilökemioista. Toki terapeuttia voi vaihtaa. Olen itsekin käynyt psykoterapiassa, tosin täysin toisenlaisista syistä. Koen, että se eheytti ja auttoi kasvamaan ja pääsemään menneiden yli. Veeran elämällä oli oma tarkoituksensa ja sinun elämälläsi on omansa. Runsaasti Taivaan Isän huolenpitoa ja rakkautta kannattelemaan askeleitasi. Heittäydy Hänen lohdutukseensa, sillä suurin on Hänen rakkautensa<3
Hyvä että olet päässyt aloittamaan terapian<3 toivottavasti siitä on sinulle paljon apua.
Blogiasi on niin vaikea seurata, olet menettänyt jotain niin äärettömän tärkeää niin järjettömän typerästä syystä. Samaan aikaan blogiasi on ihana lukea koska on ollut ihana tutustua Veeraan. Niin mieletön tyttö ollut hän! Oletko miettinyt esimerkiksi tatuoinnin ottamista Veeran muistolle? Mietin myös seuraatko paljon uutisia… nyt on taas ollut lapsi/perhesurmia otsikoissa 🙁
Kiitos paljon Mari että kerrot Veeran tarinaan<3 Viime päivien uutiset ovat todistaneet sen että tätä blogia tarvitaan niin paljon! Toivon että mahdollisimman moni löytää tämän ja saa vertaistukea ja apua<3