Moni on kertonut ihmetelleensä miksi Veera annettiin isänsä mukaan vaikka oli minun vuoroni hakea.
Olen tietoisesti vältellyt vastaamasta tähän kysymykseen, koska en tiedä saanko kerrottua sitä ymmärrettävästi.
Kokeillaan.
Ivalo on pieni kylä ja pienissä kylissä ihmiset tuntevat toisensa.
Se on sekä hyvä, että huono asia.
Veeran aamu- ja iltapäivähoitajilla sekä eskarin opettajalla oli tieto siitä, että olemme Veeran isän kanssa eronneet ja, että Veera on vuoroviikoin toisen luona. Aina maanantaista maanantaihin.
En kertonut eron syistä tai minun ja Veeran isän välisestä tilanteesta, koska sillä ei ollut väliä. Se ei vaikuttanut Veeran arkeen erityisemmin.
Veeran elämä oli normaalia; vilkasta mutta tasapainoista eskarilaisen elämää vuoroin iskän ja vuoroin äitin luona.
Veeran tiedettiin olevan onnellinen sekä minun, että isänsä kanssa.
Vuoroviikkojärjestelmän ja ylipäätään eron takia pyysin kertomaan mikäli tytössä ilmenisi muutoksia, jotka voisivat olla oireilua erosta.
Ei sellaisia tullut.
Veeralla oli kaikki hyvin.
Kun Veeran isä on hakenut tämän, ei hoitajat todennäköisesti ole osanneet ajatella tilanteessa mitään outoa.
Jos olisin hoitaja siinä tilanteessa, en minäkään todennäköisesti osaisi.
Tavallinen, hyvä ja lapsen kanssa läheinen isä tuli hakemaan tyttärensä.
Tässä päästään siihen pikkupaikkakunnan hyvähuono-asiaan.
Tunnetaan ihmiset.
Se, että tunnemme, sokaisee meidät siltä, että mitä sielä tutun ja turvallisen pinnan alla voikaan olla.
Taas voidaan todeta, kuinka kukaan ei olisi arvannut.
Jos minä en osannut arvata, että jotain kamalaa tapahtuu, miten hoitajat olisivat?
Eivät mitenkään.
Oppikirjojen mukaan minun varmaan kuuluisi vihata ja syyttää hoitajia, jotka päästivät Veeran isänsä mukaan tarkistamatta asiaa.
Mutta en minä pysty. Enkä halua.
Se ei yksinkertaisesti ole heidän syynsä.
Se hetki kun Veera on päästetty lähtemään, on ollut inhimillinen tilanne, jossa aikuinen on luottanut toiseen aikuiseen.
Tavalla miten kuuluukin; luottanut tämän toimivan kuin isä eli hakevan lapsen pitääkseen tästä huolta.
Lapsi on päästetty oman isänsä matkaan koska oletuksena on, että tämä pitää lapsesta huolen.
Sehän on lähtökohta!
Se aikuinen, joka päällepäin näytti siltä tutulta, turvalliselta ja luotettavalta Veeran isältä oli sisältä jotain aivan muuta.
Jotain, mikä ei näy päällepäin ja josta kukaan ei tiennyt.
Ennenkuin oli liian myöhäistä.
Jokainen vanhempi suojelee lastaan kaikelta mahdolliselta pahalta ja
lapsella on oikeus luottaa siihen, että häntä suojellaan.
Veeraa suojeltiin niinkuin lasta kuuluukin mutta lopulta se suurin vaara ei ollutkaan kiipeilytelineissä, suojatiellä, youtubessa tai myrkkymarjoissa.
Se oli niin lähellä, ettei sitä pystynyt aavistamaan.
Sinulla on suuri sydän. Niin suuri , että vaikka se on sirpaleina, niin niihin mahtuu empatiaa ja ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan. Et pura suruasi syyttelyyn ja katkeroitumiseen, vaan etsit vastauksia suurella viisaudella.
Olen varma, että kirjoitat joskus työksesi, kuten haaveilet. Olet todella lahjakas ja taitava siinä. Sisällöt ovat hyvin koskettavia, mutta kaikesta näkyy myös mieletön kirjoittamisen lahja. Kiitos, että kirjoitat. Toivon sydämestäni sinulle vahvuutta tuleviin päiviin.
Kiitos, että kirjoitat ja jaat tarinaasi. Uskon, että lokakuun lopun päivämäärä ei unohdu koskaan meiltä, jotka tuoreeltaan ja läheltä jollakin lailla olimme asian äärellä.
Voimia erityisesti tulevaan viikkoon ❤️
Hei.
Luin koskettavan tarinasi. Kirjoitat hienosti, fiksusti ja elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa. Toivon sinulle valoa, uskoa ja voimia tulevaan. Hienoa että kirjoitat. Nämä ovat asioita, joista pitääkin avoimesti jakaa tietoutta ja puhua. Enkelillesi ja sinulle rakkautta ja kaikkea hyvää tulevaan ❤️
Eivätkö hoitajat joksanneet että oli sinun vuoro hakea lapsi? Eivätkö ihmetelleet miksi hänet haetaan kesken päivän? Eikö Veera itse miettinyt että miksi isi tulee hakemaa
kun oli vuoro mennä äidilleen?
Olen lukenut näitä kirjoituksiasi, kohta melkein kaikki. Huomaan että itsessäkin herää paljon kysymyksiä ja vihaa miksi pieni ja suloinen lapsi koki noin karmean kohtalon. Olet rohkea ja kiitos kun teet tätä ? Voimia!