Heräsin aamulla voimakkaaseen ahdistukseen,
tuntui kuin jokin istuisi rintani päällä.
Pyöriskelin, vaihdoin asentoa, hautauduin peiton sisään mutta mikään ei auttanut,
olo ei helpottanut.
En halunnut herätä, en nousta.
Halusin takaisin uneen, karkuun todellisuutta koska se tuntui liian pahalta.
Itketti.
Mieleni muisti tämän päivän, tietenkin, mutta myös kehoni.
Päivän kolmen vuoden takaa;
päivän, jona oli päästettävä irti.
Koko hautajaispäivän odotin vain, että se olisi ohitse.
En pystynyt katsomaan kannettavaa arkkua,
en ajattelemaan mitä sen sisällä oli.
Tuskin olisin sitä kunnolla tajunnutkaan.
Tänään katselin pitkästä aikaa Veeran hautajaiskuvia ja näin ne jotenkin eri tavalla;
arkku ei ollut vain pieni lapsen arkku eikä hautajaiset olleet vain hautajaiset-
arkku oli minun pienen Veerani arkku ja hautajaiset hänen hautajaisensa,
tilaisuus jossa hänet peiteltiin maan syliin.
Sen ymmärtäminen tuntui pahalta.
Kukkalaite painoi kamalan paljon,
en tiennyt miten pitää siitä kiinni.
Arkun pinta oli kylmä, kova.
Itku tuli syvältä,
joka paikkaan sattui.
Muistan edelleen miltä kuulosti kun ripoteltu hiekka ropisi arkun kannelle,
muistan lapioiden pudottaman hiekan tömähdyksen-
ja sen kuinka minusta näytti siltä kuin miehet olisivat yrittäneet pudottaa hiekan mahdollisimman varoen.
Muistan kuinka kamalalta tuntui jättää oma lapsi sinne,
valtavan hiekkapainon alle.
Kylmään ja pimeään.
Järki tiedosti realiteetit mutta ajatus oli silti repivä-
Veerahan palelee,
Veera pelkää pimeää.
Mieli ymmärsi ja yhtäaikaa ei ymmärtänyt.
Ja niinhän se on välillä vieläkin.
Kynttilä lepatti kuvan takana,
kuvan vierellä oli sellainen isosilmäinen pehmolelu, joita Veeralla oli useita.
Yksi lähti Veeran mukaankin.
Koskin kuvaa, silitin poskea-
kaunis, pieni, viaton rakkaani.
Enkeli jo eläessään
Sinun rakas enkeli, aina mukana ja kaikialla <3 <3 <3 Voimia jokaiseen hetkeen ja lämpimiä halauksia täältä Tampereelta <3
Mari, kirjoitat niin kauniisti tästäkin asiasta? Toivon sinulle kaikkea hyvää! Sinun ansiostasi olen oppinut ja opetellut olemaan enemmän läsnä omalle tyttärelleni, kiitos❤
Olet rukouksissani Mari ????
❤️
Itku tuli, ei tätä voi ymmärtää. Miten tämmöisestä kukaan selviää.
Rakkaasi