Olen saanut päähänpinttymän, eikä se ehkä ole sitä järkevintä mallia;
haluan käydä meediolla.
En todellakaan tiedä miksi, koska en edes usko heihin ja heidän harjoittamaansa taiteenlajiin.
Minusta kaikkien niiden osuvien ”tietojen” ja toteutumisten takana on joko stereotypia, sattuma tai onnistunut arvaus.
Olen skeptinen asian suhteen mutta olen skeptinen hyvin monen muunkin asian suhteen.
Esimerkiksi sen väitteen, että ihminen nukkuu sen verran, kuin se unta tarvii.
Sen väitteen mukaan en viime öinä ole tarvinnut unta juuri ollenkaan ja ne vähäisetkin unet parin tunnin jaksoissa.
Luulen, että tämä päähänpinttymäni meediolla käymisestä liittyy siihen, että mieleni ei ole saanut vastausta kysymykseen tiesikö Veera.
On oletuksia ja eri seikkoihin perustuvia teorioita, joiden mukaan Veera ei tiennyt.
Ne eivät vain riitä minun aivoilleni koska ne eivät ole faktoja.
Valitettavasti niitä faktoja ei saada koskaan.
Vuoden ajan olen käynyt sen lokakuun 29. päivän läpi päivittäin ja monta kertaa. Mieleni toistaa sitä kuin Spotify repeatille laitettua kappaletta.
Luulen, että se johtuu juuri siitä faktojen puutteesta.
Mieleni on saanut vastauksen kaikkiin muihin kysymyksiin paitsi siihen.
Se päivä on mielessäni kuin Veeran keijupalapeli, josta puuttuu se yksi palanen.
Vai kaksiko niitä oli.
Ja juuri niitä palasia minä aika varmasti olen keksinyt hakea meediolta. Totuus kuitenkin on, etten minä uskaltaisi mennä.
Olisin liian nössö.
Pelkäisin, että hän osaisi kertoa juuri sellaisen osuvan stereotypian tai onnistuneen arvauksen.
Jos hän osaisi kertoa minulle tytöstä, joka käveli sisällä varpaillaan, osasi 3-vuotiaana värit englanniksi ja jonka rinnassa on arpi syntymämerkkinä, sekoaisin.
Todennäköisesti alkaisin ravata meediolla vaatimassa häntä välittämään viestejä Veeralle, kyselemään hänen kuulumisiaan.
Menettäisin todellisuudentajuni.
Olen kerran jo päästänyt irti, en pystyisi siihen toista kertaa.
Voi luoja, anna minun olla liian nössö.
Jos meedio pystyisi todistamaan minulle näkevänsä Veeran, en pystyisi vain pyytämään tietoa talon tapahtumista.
Ei, se ei riittäisi minulle.
Ehkä on siis turvallisempaa, että annan mieleni kelailla sitä päivää, eihän se Spotifyn kappalekaan ikuisesti jaksa soida.
Jossakin vaiheessa laitteesta loppuu akku.
Olet mielettömän rohkea kun kirjoitat tästä aiheesta, perhe-surmat ovat Suomessa tabu eikä niistä uskalleta puhua ääneen, ne vain lakaistaan maton alle vaikka omaisille jää ikuinen ikävä.
Toivon että sinun kirjoituksesi voivat pelastaa jonkun toisen Veeran samalta kohtalolta. <3
Yksi asia minua on kuitenkin jäänyt vaivaamaan: kun poliisi tutkimusten tulokset julkaistiin lehdissä, niissä sanottiin että sinun piti hakea Veera 29.10 koulusta, miksi hänet siis päästettiin silloin isänsä matkaan, tiedätkö?
Paljon voimia ja haleja<3<3
Mielestäni olet kirjoittanut hyvän otsikon, se kertoo jo vuodesta, mitä olet kestänyt, Mieli, tunne, muisto ovat myöskin palapeliä.
Meedio, voisiko suhtautua siihen samalla ajatuksella kuin tuodessasi prinsessan arkkua pakettiauton takalootassa?. Vakavasti mutta ymmärtäväisesti. Ja huumorilla. Tuskin hän tietää kertoo kaikkea sellaista mitä Veeran kanssa teitte,
Tuo silta kuva on kaunis, tuskin meedio näkee sillan toisella puolelle.
Itse olen käynyt selvännäkijällä, kun olin niin loppu ja surullinen. Miesystäväni oli tehnyt itsemurhan ja paljon mietteitä oli. Sinulle paljon voimia., ei tuota tuskaa pysty edes hituista ymmärtämään.
Eräs ystäväni on käynyt meediolla ja saanut selventäviä vastauksia moniin asioihin. Erittäin yksityiskohtaisia ilman että meedio tiesi tapauksesta mitään. Eikä hän tuntenut ystävääni ennestään. Mutta aina ei tule vastauksia eikä kaikki meediot ole oikealla asialla.
Elämässä vaan on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Ehkä tämä elämä on sielun oppitie ja kaikki on tarkoituksellista. Jos näin on niin silloin karmeimmatkin asiat saavat tarkoituksen.
Kaiken kokemasi jälkeen teksteistäsi välittyy kuva että olet tässä hetkessä ja maailmassa kiinni. Tuntematta sinua, uskoisin, että osaisit suhtautua meedioonkin järkevästi. Mutta hänkään ei oikeasti voi totuutta tietää tai lopullisia vastauksia antaa, hänkään ei ollut paikalla…
Veera, pieni tyttösi, on eskarikaverinsa puheissa aina keiju, ei enkeli niinkuin voisi ajatella. Mutta kun luen näitä kirjoituksiasi, ymmärrän miksi myös lapseni ajattelee hänet kauniiksi pieneksi keijuksi. Hän, joka nauroi niin kovasti kun vedettiin pulkalla koulun pihalla.
Toivon sinulle paljon voimia. Olette monien ajatuksissa.
Tämä ajatus on tarttunut jostain psykologian kirjasta tai luennosta. Kun tarinaan jää aukkoja, joita ei voi faktalla paikata, ihmisen mieli joko tiedostamattan tai tiedostaen, täyttää aukon itselleen sopivalla tarinanpätkällä. Tämä tapahtuu, jotta tarina tulee kokonaiseksi. Toissijaista todellakin on, onko täyttö faktaa. Tärkeämpää on tarinan eheys. Siksipä kannustan sinua täyttämään aukon miten parhaaksi näet. Tarinan täyttökohdasta tulee sinulle tositarina, josta voit pitää kiinni, koska faktaakaan ei ole tarjolla. Saat itse valita mikä on tässä kohtaa totta.
Mitäpä, jos keskustelisit/kysyisit poliisilta joka siihen tilanteeseen tuli. He ovat nähneet paljon tämän kaltaisia tapauksia ja ovat parhaita asiantuntijoita. Uskoisin heitä. Se olisi sitä faktaa että tiesikö Veera mitä isä tekee.
Vuosi alkaa olla kulunut ja poliisit tietävät ja uskovat sinun kestävän totuuden, millainen se sitten onkaan.
Mari-rakas, on tämä sinulle niin kivinen tie.
Itse menetin isän, äidin ja veljen vuoden välein. Eräässä tilanteessa huokaisin että minulla on niin ikävä äitiä, siihen eräs henkilö sanoi että ei kai se enää. EI KAI SE ENÄÄ!. En meinattu uskoa korvia, joku rohkenee määritellä surulle määräajan. Sanomisesta on kulunut 20 v ja vieläkin se on kuin eilen sanottu.
Toivottavasti sinulle ei kukaan EI koskaan sano noin, surulle ei ole määräaikaa.
Hei,otan osaa suureen suruusi,voimia rukoilen sinulle Jumalalta. Meediota tai selvännäkijää en suosittele,ne tiedot eivät ole Jumalasta,kuolleiden kanssa ei myöskään voi puhua – ne ovat valhehenkiä jotka toimivat näiden kautta iden kautta voi olla portti väörien henkien vaikutuspiiriin. Jumalan Pyhä Henki lohduttaa,rohkaisee ja siunaa sinua kun rukoilet. Uskon Veeran olevan raivaankodissa Jumalan luona. Siunausta elämällesi,t Tuija
Meedio, jos sellaiseen otat yhteyttä, hakee taustatietoa – sinusta – netin kautta ja löytää blogisi. Ne on huijausta.
Jos lapsesi tiesi, mitä on tapahtumassa, tilanne oli nopeasti ohi silti. Uskon, ettei hän osannut edes aavistaa, koska ei lapsesi ehkä ollut edes kuullut sellaisesta kuin perhesurma. Ei ihminen osaa pelätä, mitään mistä se ei ole kuullutkaan. Jos hän olisi nähnyt isän tähtäävän, hän olisi ajatellut varmasti, että isä on saanut havainnon esimerkiksi jäniksestä ja osoittaa sitä, vaikka tyttö ei tuota ”jänistä” ollut vielä havainnutkaan. Ei hän ole voinut osata ajatella, että hän olisi itse ollut tähtäimessä, vaikka aseen olisi nähnytkin. Haluan uskoa, että pelkosi on turha.
Siunausta ja valoa elämääsi paljon <3