Rakas Veera, pikkuiseni.
Muistan kun sain sinut ensimmäisen kerran vierelleni;
olit niin hirvittävän pieni ja hento.
Tuskin uskalsin pitää sinua sylissäni, pelkäsin, että menet rikki.
Silitin tummia hiuksiasi ja pientä nenän nykeröä, kuuntelin tuhinaasi.
Annoin pienen nyrkkisi kiertyä sormeni ympärille.
Itkin, koska olin niin onnellinen-
olin saanut sinut viimein, täydellinen lapseni.
Siitä päivästä alkaen ollut enää vain minua, oli me.
Sinä olit kaikkeni.
Vannoin, että suojelisin sinua aina, enkä koskaan antaisi sinulle tapahtua mitään pahaa.
Se oli päivä, josta alkaen suurin pelkoni oli menettää sinut.
Kolme vuotta sitten tänä päivänä se pelko kävi toteen, sinä kuolit.
Kolme vuotta yhtäaikaa hirvittävän lyhyt ja pitkä aika;
lyhyt, koska tuntuu kuin tuo päivä olisi ollut ihan hetki sitten
ja pitkä, koska siinä ajassa on tapahtunut paljon.
Olen onnistunut rakentamaan elämää uudelleen ja saanut siitä hyvän,
niin sanotusti mennyt eteenpäin.
Surusta huolimatta äiti on onnellinen.
Mutta yksi asia ei ole muuttunut mihinkään;
se, miten paljon kaipaan sinua.
Eikä se tule koskaan muuttumaankaan.
Rakastan sinua Veera niin valtavan paljon
ja vaikka tiedän, etten saa sinua takaisin niin en suostu luopumaan meistä.
Vaikka en pysty kantamaan sinua reppuselässä, kuten silloin kun kantapäähäsi tuli kipeä hiertymä
niin kannan sinua mukanani, sydämessäni ja muistoissani.
Vaikka en voi kuulla sinua auton takapenkillä laulamassa Julietia ja Joonatania
niin sen kappaleen kuullessani kuvittelen äänesi.
Ja vaikka en kuule vastaustasi,
niin silti kerron ääneen kuinka paljon sinua rakastan.
Äitillä on ikävä sinua Veera mutta älä sinä huoli tai ole surullinen,
äiti pärjää kyllä.
Jonain päivänä me vielä tavataan.
?
?
?❤️
<3
…Niin epäoikeudenmukainen ja turhaakin turhempi kuolema…
Voi Mari kuinka toivonkaan sinun jaksavan jatkaa elämää ja toivon että sylisi ei olisi tyhjä tulevaisuudessa. Kyllä nämä vastoinkäymiset jo riittää yhdelle ihmiselle.
❤❤❤
Me kaikki olemme Mari sinun surussa ja ikävässä mukana. <3
Ikuista rakkautta❤
??????
<3