Hei pikkuinen
Halusin kirjoittaa tämän kirjeen, koska on niin paljon asioita, joita haluaisin kertoa sinulle.
Muistatko, kuinka halusit aina hakea kanssani postin?
Selasit postin läpi keittiön pöydän ääressä ja etsit omaa nimeäsi.
Olit innoissasi aina, kun sinulle tilattu Prinsessa-lehti saapui.
Niitä tuli paljon vielä sen jälkeen, kun sinä lähdit.
En halunnut lopettaa tilausta.
Annoin avaamattomat lehdet Annille, niin sinäkin varmasti olisit tehnyt.
Sinulla oli hyvä sydän.
Äiti käy useasti meren rannassa kuvaamassa tai ihan vain katselemassa merelle.
Sinäkin rakastit merta.
Merestä otetut kuvat on kauniita mutta niistä puuttuu se jokin.
Sinä.
Arvaa mitä?
Eräs ilta äiti oli lenkillä ja soratiellä oli valtavan paljon etanoita mönkimässä kotilo selässään.
Sinä olisit kiljunut. Äitikin olisi.
Sinä riemusta, äiti inhosta.
Olisit ottanut yhden pienelle kädellesi ja nauraen jahdannut äitiä sen etanan kanssa.
Niin sinä olisit tehnyt, tiedän sen.
Kunpa jahtaisit.
Ihastelit aina ruskan värejä.
Oikeasti sinä näit kauneutta kaikkialla, sellaisissakin paikoissa missä äiti ei.
Täälläkin on upea ruska.
Erilaiset puut tekevät siitä erilaisen, kuin pohjoisessa.
Löysin eräs päivä valtavan tammen lehden.
Silmäsi suurenisivat entisestään ja suusi pyöristyisi ihmetyksestä jos näkisit sen.
Äänesi vaihtaisi sävellajia kesken lauseen, kuten sinulle tapahtui aina, kun haltioiduit jostain.
Lauseen loppu olisi korkeaa kimitystä.
Ilmat ovat viilentyneet, pohjoisessa on jo lunta.
Tekisit lumienkeleitä.
Muistatko sen lumilinnan minkä teimme?
Sanoit, että se oli hienoin linna mitä olit koskaan nähnyt.
Ja se olikin, koska teimme sen yhdessä.
Sinä ja minä.
Taistelisimme jälleen siitä, miksi kaula paljaana ei saa olla ulkona.
Inhosit, jos kaulassa oli jotain.
”Se kuristaa”, väitit vaikka tiesin tarkkaan, ettei se mitään kuristanut.
Äitiä taas palelee.
Nauroit aina, kun äitillä oli villasukat ja villatakki sisällä ja sinä itse hyppelit mahdollisimman vähissä vaatteissa.
Joskus kiikuit syliini vain lämmittääksesi minua hohkaavalla kehollasi.
Kiikkuisitpa vieläkin.
Edes kerran.
Onhan sinulla kaikki hyvin?
Saathan siellä jossain tehdä voltteja trampalla, syödä kettukarkkeja, kuunnella Antti Tuiskua ja Robinia?
Saathan tanssia balettia suurilla lavoilla, niiata yleisön taputtaessa?
Saathan tehdä kärrynpyöriä, kuvata snäppivideoita, flossata ja syödä mansikkaviilistä pillillä?
Saathan olla peloton ja huoleton?
Saathan olla onnellinen?
Ethän sure vaikka äiti itkee, äitillä on vain niin kova ikävä sinua pieni.
Rakastan sinua niin paljon.
Enemmän, kuin taivaalla on tähtiä.
Äiti
❤️
<3
♥️
❤
❤️
❤️
❤
❤️
❤
❤️
Voi miten kaunis kirjoitus❤️