On jännä huomata, kuinka suuri vaikutus ilmalla on omaan mielialaan.
Koko viikon on satanut ja minä olen ollut väsynyt –
herääminen on ollut työlästä, eikä päivän aikana ole saanut oikein mitään aikaiseksi.
Sen lisäksi (tosin se tuskin johtuu suoranaisesti ilmoista) unen saaminen on edelleen vaikeaa.
Kyllästyin pyörimiseen ja houkuttelin unta rauhottavilla.
Turhaan.
Pari tuntia nappulan nielemisen jälkeen tuijottelin tuttuun tapaan kattoa ja odottelin unta.
On minulla hätävara, kunnon unilääkkeet, jos unettomuus pääsisi pahaksi, mutta käytän niitä vasta sitten kun on pakko.
Ja nyt ei vielä ole.
Viime päivinä olen mielessäni taas jossitellut.
Erityisesti olen miettinyt sitä, että mitä jos en olisi koskaan lähtenyt suhteesta?
Jos olisin jäänyt.
Olisiko Veera elossa?
Pohdin tätä ääneen myös terapiassa-
en odottanut vastausta koska tiedän, ettei siihen kukaan voi vastata.
Mietin, jos olisin jäänyt, mitä ex-puolisoni käytökselle olisi tapahtunut?
Olisiko se pahentunut?
Jos olisi, millaista se pahempi käytös olisi ollut?
Olisiko jokin kerta, jokin niistä hänen harhoistaan ollut niin voimakas, että hänen realiteettinsa olisi kadonnut täysin?
Olisiko jokin päivä vietetty useampia hautajaisia?
En tiedä.
Ei kukaan tiedä.
Tiedän vain sen mitä asiantuntijat eri tahoilta ovat kertoneet;
harhat eivät olisi parantuneet itsestään, vaan ex-puolisoni olisi tarvinnut asianmukaista hoitoa sekä lääkitystä.
Siihen parantuminen olisi sitten jäänytkin-
tällaisella sairastyypillä ei ole sairaudentuntoa.
Ei hänessä ole vikaa.
Jos on maailman kamalin sana;
se saa eksymään todellisuudesta.
Se saa epäröimään, murentaa itseluottamuksen.
Se satuttaa, tekee hulluksi.
Sitä voi jatkaa loputtomiin,
mutta siitä ei ole yhtään mitään hyötyä.
Jäin viime julkaisun jälkeen miettimään erästä kommenttia, jossa lukija kertoi neuvovasti minun miettivän ex-puolisoani, koska en halua unohtaa ja että olenko oikeasti yrittänyt unohtaa.
Se oli varmasti hyvää tarkoittaen kirjoitettu enkä siitä todellakaan loukkaantunut, vaikka joku muu varmasti olisi.
Mutta jäin miettimään sitä yllättävän paljon.
Ensimmäisenä vastaus kysymykseen;
en ole.
En haluaisi puhua hänestä, en sanallakaan.
Totuus kuitenkin on, että hänellä on rooli elämässäni, kokemuksissani ja tapahtuneessa.
Elin hänen kanssaan 10 vuotta vaikeassa ja vahvasti minuun, koko minuuteeni vaikuttaneessa suhteessa ja lopulta hän surmasi yhteisen tyttäremme kostoksi.
Siinä on niin monta eri aihetta, jotka vaikuttavat minun mielenterveyteeni ja henkiseen vointiini ja valitettavasti ex-puolisollani on osa niistä jokaiseen.
Siksi minun on puhuttava.
Mennyt ei häviä olemasta, ei muutu tapahtumattomaksi sillä, etten puhuisi.
Vaikeneminen, menneen väkisin työntäminen jonnekin muistojen kaatopaikalle, aiheuttaa ainoastaan hallaa.
Alusta saakka halusin tietää ja sanoa ääneen kaiken Veeran liittyvän.
Suoraan ja kaunistelematta.
En voi sietää kiertelyä ja kaartelua.
Asioiden kaunistelu tai niiden sanomatta jättiminen ei muuta mitään.
Hyvä esimerkki; halusin tietää ja sanoa ääneen, että Veeraa ammuttiin päähän niin, että luoti tuhosi hänen selkäytimensä ja repi aivot.
Kuulostaa kamalalta, eikö?
Minulle mm. tällaisten yksityiskohtien kuuleminen, niiden miettiminen ja ääneen sanominen on ollut toipumisprosessin kannalta elintärkeää.
Se kuulostaa hullulta, mutta onneksi olen luottanut siihen tunteeseen.
Sen avulla on saanut käsitellä asiaa heti-
jotkin asiat ovat olleet sillä selviä, joitain asioita jauhan vielä tänäkin päivänä.
Ja jauhan niitä niin kauan, kuin on tarpeen ja kunhan itse pysyn järjissäni.
Ääneen sanominen taas auttaa siinä, ettei asia jää pyörimään vain minun mieleeni.
Samalla, kun asian sanoo ääneen, se poistuu mielestä.
Joko osittain tai kokonaan-
tärkeintä on se, että se helpottaa.
En ole kuitenkaan alkanut itsekkääksi ja laukonut näitä karmivia yksityiskohtia varoittamatta kelle tahansa kauppajonossa vaan olen avautunut mielessä olevista asioista ihmisille, joiden tiedän kestävän kuulemansa.
Yhteenvetona;
otan ja käsittelen asiat sellaisina kuin ne ovat.
Ja niin kauan, kuin on tarvis.
Tämä on toimintamalli, joka ei tietenkään sovi kaikille, mutta minulle se on sopinut.
Samaa mallia käytän ex-puolisooni;
mietin, sanon ääneen.
Niinkauan, kuin on tarvis ja menee terveen rajoissa.
Tänä aamuna heräsin valoon ja Koon höpinään.
Auringon säteet hivuttautuivat pimennysverhon laidasta ja olin hetkessä hereillä-
toisin kuin edeltävinä aamuina.
Olin nukkunut hyvin;
sikeästi ja heräämättä.
Ajattelin, että kello oli varmasti paljon-
olihan se puoli kahdeksan.
Oli hyvä olo,
en edes muista milloin olisin viimeksi ollut niin pirteä siihen aikaan.
Nyt lähden keräämään aurinkoenergiaa.
Hyvää viikonloppua,
muistakaa pestä käsiä!
Kaikkea hyvää elämääsi. Olet usein mielessä, vaikka en sinua tunnekaan. <3
Mari, sinä kerrot asioitasi juuri niin ymmärrettävästi kuin ne sinusta tuntuu. Päivittäin käyn katsomassa onko blogiisi tullut jokin uusi päivitys. Uuden tarinan ilmestyessä on ihanaa huomata sinun elävän ja jotain kaunista löytyvän uuteen päivään. Veerakin hymyilee ja katselee äitiä pää somasti kallellaan. Olet tärkeä meille. <3
Tuo, että haluat kohdata asiat rehellisesti ja kaunistelematta, ne hirveimmätkin, kertoo minusta siitä, että olet henkisesti vahva ihminen. Se taas ei tarkoita sitä, etteivätkö asiat sattuisi sinuun niin kuin kaikkiin muihinkin, mutta sinä kykenet altistamaan itsesi täysimääräisesti sille kivulle.
Uskon myös, että juuri tuosta syystä tulet pääsemään suuren menetyksesi kanssa lopulta parempaan balanssiin, kuin moni muu pääsisi. Kohtaamalla kaiken sellaisenaan ja pakottautumalla myös käsittelemään kaiken sellaisenaan rakennat kivijalkaa toipumisellesi.
Eikä se tarkoita sitä, että koskaan lakkaisit suremasta ja kaipaamasta pientä rakasta enkeliäsi. Mutta selviät ja kykenet vielä rakastamaan monia muitakin ja nauramaankin vielä joskus sydämesi pohjalta.
Juuri tuon vahvuutesi ja siihen liittyvän tinkimättömän rehellisyytesi ansiosta tulet vielä saamaan itsesi ja elämäsi takaisin vaikka olet joutunut kokemaan hirveämpiä asioita kuin mitä meistä suurin osa koskaan joutuu.
Sitä sinun eksäsi ei varmaankaan tajunnut, että oma vahva mielesi on sellainen asia, jota hänellä ei ollut valtaa ottaa sinulta pois. Hän ei pystynyt murskaamaan sinua.
step by step