Onhan sinulla kaikki hyvin siellä?
Olethan leiponut pipareita,
pursuttanut sokerikuorrutetta.
Salaa syönyt sitä.
Kirkkain silmin väittänyt ettet,
pidätät naurua.
Suupielissä olevat jäämät paljastavat sinut.
Olethan syönyt torttuja?
Jyrsinyt sakarat,
jättänyt luumuhillon syömättä.
Sinähän et tykkää siitä.
Onhan mekon rinnuksella murusia?
Olethan laittanut joulukoristeita?
Niitä hassuja tonttuja, joilla näkyy suuren lakin alta vain nenä.
Ne, joihin olet piirtänyt yksityiskohtia.
Olethan laittanut jouluvaloja?
Sytytellyt kynttelikköjä.
Olethan leikkinyt niillä pikkuisilla nukeilla niiden lähettyvillä.
Olethan valinnut joulumännyn?
Metsän hienoimman.
Suurimman sinun, pienen ihmisen, silmissä.
Olethan koristellut sen?
Kultaa, hopeaa, punaista.
Kimaltavia ja hohtavia palloja.
Olethan asetellut niitä tarkkaan tuumien?
Kiljahdellut, kun neulaset tuikkaavat pieniin sormiisi.
Olethan muistanut aukaista joulukalenterin?
Säilönyt jokaisen suklaan.
Olethan katsonut telkkarin joulukalenteria?
Istunut sohvalla viltin sisässä.
Hihittänyt ohjelman hassuille tontuille,
matkinut niiltä hauskoja sanontoja.
Olethan silmät suurina ilmoittanut nähneesi tontun jälkiä?
Olethan nauranut ja hymyillyt,
riemuinnut.
Olethan?
Hyvä.
Silloin sinulla on kaikki hyvin.
Kuinka paljon väärää ihmisen täytyy kokea ja kestää ennenkuin ymmärtää mikä on tärkeää ja mikä ei. Kirjoituksestasi näkyy se. Kuinka toruvasti olemme katsoneet lapsiamme jotka ovat syöneet salaa taikinaa, kuorrutetta ja kaiken päälle murustaneet vaatteilleen. Saati lattialle. Ajatella. Minä olen katsonut. Tai onko syöty kaikki vai valikoiden? Mutta sitten. Kaiken jälkeen. Mitä väliä. Mitä väliä.
Veera valinnut joulumännyn, on tiennyt omansa. Hän varmaan koristellut sen ja tehnyt kaiken mitä pikkutytön jouluun kuuluu. Tontut mukaan lukien.
Veeralla varmaan kaikki hyvin. Rauhaisaa ja rakastavaa joulun aikaa.
Oi tuo pieni,minulle tuntematon mutta kirjoitustesi myötä tutummaksi tullut,suloinen tyttö,enkeleitä vierellesi tänäkin jouluna ja aina.
Kuten myös Sinun rinnallesi kulkemaan ja Sinusta huolta pitämään,äiti ❤
Muistan ensimmäisen joulun kun tulimme luoksesi muori/joulupukki merkeissä, juoksit portaille huutaen mummi !
Viimeinen jouluaatto olikin sitten jonkinlainen pettymys, lähdettyämme pois, äidin kysyessä sulta, oliko kiva kun joulupukki kävi ? Vastasit, että oli, paitsi, että se oli Pauli 🙂
Seuraavana aattona, toimme jo kynttilöitä haudallesi.
Miten suurta ja arvokasta menetimmekään ? Tällä hetkellä olen täällä kaukana maailman äärissä, kotiinpalattua tontut odottavat siellä, se kaunein hyasintti on pöydällä, joka ei kuole koskaan, sen pikku kätöset ovat tehneet. Kiitos suloinen Veera siitä lyhyestäkin ajasta, mummi rakastaa sinua aina <3
Veera on ihana tyttö, hän elää näissä teksteissäsi. Arvostan ja kunnioitan valtavasti tätä blogiasi, tätä meille muillekin jakamaasi osaa suuressa surussasi. Toivon sinulle niin paljon muitakin tunteita elämääsi. Nyt on ensimmäinen kerta kun en itke tekstisi edessä ja kykenen kirjoittamaan. Teksti oli taas kaunis ja hyppi suoraan sydämeeni.
Luin tätä ajatellen niin tyttöäsi kuin omaa pientä tyttöäni. Hän on sen ikäinen nyt kuin Veera oli silloin kun jouduit hänestä vasten tahtoasi niin epäreilusti luopumaan.
Tekstisi ovat minulle ja monelle muulle tärkeitä, ne ovat auttaneet näkemään sydämelläni paremmin sitä mikä on todella tärkeää. Ne on nämä hetket, joita ei saada takaisin kävi elämässä miten vain. Sinä teit sen, kirjoitat Veeran tarinaa ja monesta eri näkökulmasta avaat myytit ja puhut suoraan. (Viikonloppuna aion salaa ihailla kuinka paljon lapseni pystyykään salaa syömään sokerikuorrutetta. Ilman sinua ja Veeraa en ymmärtäisi ihailla.)
Kiitos. ❤️
<3 Tämä pikkuinen Veera on sellainen enkelikaveri monelle ikäiselleen <3
Emme unohda Veeraa ikinä.
Hymyilin kun luin tämän tekstin. Ihana Veera. Siellä salaa syömässä, suunpielet sokerikuorrutteessa, paita murusia täynnä. Niin ihana lapsi! Kiitos Veera että muistutit minua siitä mikä on tärkeintä. Ei väliä vaikka tulee sotkua, ei väliä vaikka joku söisi pelkät kuorrutteet ja karkit. Vain sillä on väliä että nyt ollaan yhdessä ja saadaan olla yhdessä.
Nauti sinäkin siellä jossain, ja hyvää joulua. Sinulla on maailman ihanin äiti joka kertoo sinusta kaikkea ihanaa ❤️
Äidille lämmin halaus. Hyvää joulua. ❤️
❤️
Lämmin Jouluhalaus sinulle Mari, niin moni meistä tämän blogin myötä muistaa myös Veeraa jouluna. <3
Hyvää joulua Marille ja isomummulle ❤ Ja Veeralle ❤ Ja kaikille teidän läheisille. Sytytän aattona tuikun ikkunalle kunnioittaaksenne teitä, jotka joudutte kulkemaan pimeys rinnallanne. Tuomaan valoa kulkuunne.
Voi Veera, ihana Veera♥️
Ja Veeran äiti♥️
Jatka blogin pitämistä vaikka jotkut ajattelemattomat heittää lunta tupaan omassa pahassa olossaan.
Sinä olet urhoollinen nainen, niin kunnioittavasti olet kirjoittanut Veeran isästäkin, että olen ihmetellyt, monen muun lukijan ohella. Ja kuinka rakastavasti kirjoitat ihanasta enkelistäsi. Muistutat meitä vanhempia että lapsista kannattaa nauttia ja iloita joka hetki kun he ovat lähellämme.
Voimia ♥️
Rauhallista joulua.
Minäkin sytytän tänä jouluna kynttilän pienen Veeran muistolle♥️
<3
Meilläkin on kynttilä Veeralle <3
Mun ei ikinä pitänyt tuntea koko Veeraa. Nyt tunnen sydämessäni saakka. Ja mun lapset tuntee <3
Elämän ei todellakaan pitänyt mennä näin. Mutta meni kuitenkin. Eletään tätä päivää ja huomista. Veerankin takia ja puolesta. Keskitytään hyvään.
❤❤❤ voimia sinulle,kiitos blogistasi jonka henkilökohtainen merkitys on minulle hyvin suuri.
Olet mielessäni rukouksissani.
Käsittämättömän, kauhean, hirvittävän tuskan kanssa taistelet Mari joka päivä. Siitä meillä sivullisilla ei ole kuin aavistus. Me yritämme kuvitella, mitä olisi elämä, jos joku yhtäkkiä päättäisi viedä meiltä lapsemme. Ne, joiden vuoksi elämme. Ne, joita rakastamme enemmän kuin elämää itseään.
Sanomattoman suuret kiitokset, että puet ymmärrettäväksi tuskaasi. Uskot tai et, se auttaa meitä muita. Kertomasi auttaa tuskaisessa, hirvittävässä elämäntilanteessa eläviä kanssasiskojasi. Meitä, jotka aikoinamme kuvittelimme löytäneemme elämän tarkoituksen ja unohdimme itsemme palvellaksemme vahvaa puolisoa.
Meitä, jotka elämme tällä hetkellä sitä julmaa tuskaa, jonka hirvittävän lopputuleman sinä jouduit kokemaan. Saisivatpa kanssasisaret jostain voimaa riuhtaista itsensä ja lapsensa irti. Mitään muuta ei äiti halua, kuin pitää lapset turvassa. Ei Veeran kohtaloa enää yhdellekään ballerinalle eikä pienelle batmanille, ei kenellekään.
Pahuus asuu piilossa, sitä eivät perheen ulkopuoliset huomaa. Heille kaikki on OK, koska pidämme yllä hienoa kulissia. Vallassa olevalle se on itsestään selvää, alistuvalle puolisolle jokapäiväistä helvettiä. Kunpa tajuaisitte, että vallanhimoinen, narsistityyppinen psykopaatti hallitsee puolisoaan. Emme osaa tai pysty riuhtomaan itseämme irti.
Apua anoessamme kukaan ei usko, koska se saatanan hirviö osaa manipuloida!!! Meistä tehdään tarvittaessa tarinan ongelma, me olemme niin hankalia, vaivalloisia ja vaikeita, vaikka yritämme vain pelastaa lapsemme!
Edes omat vanhempani eivät uskoneet! Heidän mielestään vävy oli parasta, mitä suvulle oli sattunut. Pääsin irti tuskien kautta, mutta ajoissa. Lapseni olisivat satavarmasti olleet koston välikappaleina, kuten Veera joutui olemaan. Oksettavan, kammottavan koston, jossa edes oman lapsen elämä ei enää merkitse mitään. Vain kosto merkitsee. Ja se kosto onkin niin hirvittävä, että sinä Mari elät siitä kärsien loppuelämäsi. Lähellä oli, todella lähellä, etten ole kohtalotoverisi. Minun pienet aarteeni ovat hengissä, he elävät!!
Sinun ihana Veerasi pelastaa muita ballerinoja ja batmaneja. Kiitos siitä, Mari. Kiitos.
<3
<3 <3 <3
Paljon voimia ja kaikesta huolimatta Hyvää Joulua. ❤️Blogillasi on suuri merkitys niin monelle ihmiselle. Veera syö torttuja taivaassa, katsellen hymysuin äitiänsä. Joka rakasti Veersa enemmön kuin tähtiä on taivaalla. ❤️❤️
Hyvää joulua Mari, Koo, Isomummi ja muut Veeran läheiset ja ystävät.
Toivon teille kaikille rauhaisaa, kaunista ja rakkauden täyteistä joulunaikaa ❤️
Meillä lukijoilla on varmasti paljon kysymyksiä sinulle. Joskus mietin mahtaako sinulla olla kysymyksiä meille lukijoille ja tulevatko sinun elämänneuvot meille lukijoille sinun kirjoittamien rivien välistä. Voin omasta puolestani antaa oikeutta tälle blogillesi (sivuten edellistä kirjoitusta, mutta liittyen kuitenkin vahvasti tähän kirjoitukseen). Blogisi on tietysti antanut minun tutustua hiukan Veeraan ja sinuun sekä muistaa Veeraa, sekä ottaa osaa suruusi. Henkilökohtaisesti itselleni tapasi katsoa elämää on opettanut minuakin näkemään mikä on OIKEASTI tärkeää lapseni kanssa ja jokainen uusi blogikirjoituksesi muistuttaa siitä jos satun sen hektisessä ajassa elämässäni sen unohtamaan ajoittain. Olen siis hyvin kiitollinen monessa mielessä siitä, että aloit pitämään tätä blogia.