Kun suljen silmäni olen Veera, makaan vatsallani.
Olen vanhassa kodissa mutta kaikki näyttää oudolta, lattia on muuttunut seinäksi.
Lelu roikkuu seinällä.
Hiljalleen kaikki mitä näen häviää.
Havahdun mielikuvasta henkeä haukkoen-
tuntuu, että tukehdun.
On kuuma mutta tukala olo ei helpota vaikka työnnän peiton pois.
Yritän ajatella kaikkea hyvää;
pian saapuvaa sisartani ja muuta perhettäni, olohuoneessa jalkapalloa katsovaa Koota,
töitä, kesää, kaikkea mahdollista mutta mikään ei saa mieltäni rauhoittumaan.
Sydämeni saa voimaan fyysisesti pahoin, lisälyöntejä on ollut jo monta päivää.
Mieleni lisäksi koko kehoni käy ylikierroksilla.
Tiedän, että se johtuu väsymyksestä;
olen tehnyt aika paljon töitä mutta en palaudu kunnolla, sitä on jatkunut tovin.
En pysty nukahtamaan, ajatukset estävät rauhoittumasta ja nytkähtelen niiden luomista takaumista.
Näen painajaisia, herään niihin.
Nämä taas johtuvat lääkkeiden lopetuksesta-
tiesin kyllä riskit ja pelkäsin niitä.
En kuitenkaan halua luovuttaa vielä,
ajatus lääkkeettömyydestä motivoi enemmän kuin mitä oireet pelottavat.
Onneksi jään pian pidemmille vapaille ja uskon, että niillä saan levähdettyä.
Sisareni saapuu pian meille ja olen siitä innoissani.
Rakastan Koota ja Kotkaa enkä kadu muuttoani tänne mutta totuus on,
että toisinaan tunnen itseni hyvin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.
Uskon, että se on täysin normaalia näinkin radikaalin elämänmuutoksen jälkeen.
Ja kuten kaikki tietää, väsyneenä kaikki negatiiviset tunnetilat korostuvat-
tämäkin.
Tätä kirjoittaessani olen väsynyt ja aamulla olin vielä itkuinenkin
mutta haluan uskoa siihen, että tästä tulee hyvä päivä.
Haluan uskoa niin huomennakin.
Tai haulan, niinkuin Veera sanoisi.
Aurinkoa jokaisen viikkoon.
<3
Voimia❤️
??????
Moi. Löysin blogisi keväällä ja luin kaikki kirjoitukset läpi muutaman päivän sisällä. Muutaman päivän sisällä siksi, että välillä piti hieman vetää henkeä sekä prosessoida omia ajatuksia ja tunnelukkoja ihmisenä, ja isänä. Itku tuli joka kerta. Kuten muutkin ovat jo aiemmin todenneet, kirjoitat äärettömän kauniisti ja poikkeuksellisen koskettavasti niin kovin julmasta aiheesta.
Hyvää kesää.
Lapin äidin kehtolaulu:
https://www.youtube.com/watch?v=kiJ8cS4Lb7Q
Veera on sinussa aina ja sie Veerassa?Kukaan ei voi ottaa sitä pois. Voimia kaipuuseen ja aurinkoista kesää?
Voimia sinulle Mari
Löysin blogisi vasta äskettäin. Tosi ihanasti olet kuvaillut tähän blogiin omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Elämä ilman raikkainta läheistäsi on varmasti vaikeaa. Minullakin kyynel tuli silmiin kun luin sitä Veeran onnittelu laulua. Voimia♥️ Sinä pärjäät♥️
Kesä, Koo, Kotka, siskosi, vapaat, elämä ilman pelkoa ja jännitystä , niin paljon on hyvää. Unohtamatta lainkaan muistoja suloisesta tyttärestäsi <3
Kyllä sinä pärjäät! <3