Päivä oli hyvä-
olin virkeä ja kasvojen kipukin on alkanut hellittää.
Jaksoin töissä paremmin kuin pitkään aikaan.
Kotona söin hyvin ja lähdin rakennukselle maalaamaan.
Olin hyväntuulinen.
Pirteä.
Pesin paistinpannua, kun jokin iski lujaa ja varoittamatta-
jokin, joka puristi keuhkoja kasaan ja kuristi kurkkua.
Tuntui etten saa happea,
hengittäminen oli katkonaista haukkomista.
Ajatus viilsi nopeasti mutta kivuliaasti, kuin kesän maassa lojunut ruosteinen puukko.
Veera on kuollut.
Kuollut.
Nojasin tiskipöytään ja keskityin hengittämään.
Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.
Pakokauhu keräsi voimia sisälläni.
Ei minun Veerani voi olla kuollut.
Veeran piti tulla kotiin.
Jos en olisi koskaan hakenut mitään lähestymiskieltoa, olisiko Veera vielä luonani?
Voisimme pelata Unoa ja muistipelejä.
Peukkusotaa.
Kuulisin hänen äänensä-
kuuntelisin, kuinka hän laulaa Robinia ja Antti Tuiskua.
Esiintyy laulaessaan.
Jos olisin ottanut todesta sen oudon tunteen sinä aamuna-
sen, kun minusta tuntui, että Veera pitää hakea heti kotiin.
Miksi en hakenut?
Miksi helvetissä minä en hakenut sitä lasta kotiin.
Olisinko voinut pelastaa Veeran?’
Voisiko Veera olla elossa?
Jos olisin suostunut puhumaan sinä aamuna, olisiko asiat toisin?
Olisinko voinut estää sen mitä tapahtui?
Miksi en estänyt?
Miksi en ollut Veeran paikalla?
Aiheutinko minä Veeran kuoleman?
Veera-rakas minä olen niin hirveän pahoillani.
Olen pahoillani, etten osannut suojella sinua.
Ajatukset sinkoilivat kuin kipinät pääni sisällä,
en saanut niitä rauhoittumaan.
Ne kuhisivat kuin muurahaiset.
Veera pelkäsi muurahaisia-
kiljui kauhusta aina, kun pienen pieni muurahainen juoksi pienellä jalalla.
Mutta ällöttäviä, limaisia etanoita yritti salakuljettaa sisälle.
Tökki lattialla olevaa hämähäkkiä ja pomppasi riemusta kiljuen ilmaan, kun hämähäkki lähti kipittäen karkuun.
Nauroi, voi että se tyttö nauroi.
Maailman kaunein nauru.
Huomaamattani,
ihan vaivihkaa,
ajatukset olivat rauhoittuneet.
Sitten tuli itku.
Teit ja teet aikkeasi <3 OLET ÄITI <3
Hei Mari?Et olisi voinut tehdä mitään. Ex miehesi oli niin sairas ja mielensä niin pimeä. Hän käytti äärimmäistä keinoa koska tajusi että aloit elää omaa elämääsi. Onneksi sinulla on elämänhalua, niin tyttäresikin haluaa. Voimia vaikeisiin hetkiin ja iloa jokaiseen päivääsi?
Toivon, ettet mitenkään syytä itseäsi, koska sairaan mielen aivoituksia ei kukaan voi varmuudella ennustaa. Jo se, että jouduit hakemaan lähestymiskieltoa, kertoo tarpeeksi. ❤️
Mikään, mitä olisit tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei olisi tätä muuttanut. Sinä olit täydellinen äiti Veeralle, täydellinen joka tavalla ja täydellisen paneutunut olemaan Se Äiti jonka Veera ansaitsi.
Veera sai elää itselleen juuri täydellisen Äidin kanssa 6 vuotta, 4 kuukautta ja 4 päivää. Niistä jokainen päivä on varmasti ollut parasta maailmassa, niin Veeralle kuin sinullekin. Älä IKINÄ syytä itseäsi siitä, miten asiat päättyivät Veeran elämän osalta. Veeran elämän päätti heikko, pieni, onneton ihminen, joka oli äärimmäisen itsekäs. Muista se aina.