Päätin laittaa joulua.
En ole koskaan ollut jouluvouhottaja- tykkään leipoa ja laittaa kotia, mutta maltilla.
Inhoan sitä, kun joulu tulee kauppoihin jo lokakuussa.
Se vie joulusta hohdon.
Ja idean.
Joulu on rauhoittumisen, kiitoksen ja rakkauden aikaa.
Valitettavasti nykyisin se on saanut kulutusjuhlamuodon, joka jyrää edellämainitut valtavien lahjavuorten alle.
Minä olen sortunut siihen myös.
En edes muista kuinka monta pakettia ostin puolivuotiaalle Veeralle tämän ensimmäisenä jouluna.
Puolivuotiaalle!
Sen ikäinen on onnellinen siitä, että saa ylipäätään käsiinsä jotain, voi laittaa suuhun.
Aina parempi, jos sen myös saa laittaa suuhun.
Eli kaikkien järkyttävän kalliiden lelujen sijaan olisin voinut ostaa uuden silikonilusikan ja lapsi olisi varmasti ollut tyytyväinen.
Mutta ei.
”Kyllähän sitä nyt jotaki pitää”
Sama näkyi myös kesälomasuunnitelmissa.
Minä ajattelin, että Veera haluaa nähdä ja kokea kaiken.
Korkeasaari, Särkänniemi, vesipuistot jne.
Ja kesän lopulla, kun Veeralta kysyi, mikä oli hauskinta kesälomassa niin eipä se ollutkaan mikään edellämainituista vaan lähin Hoplop tai ylipäätään uiminen.
Niinpä niin.
Purkasin tuossa joululaatikoita ja löysin laatikosta askarreltuja koristeita.
Kysyin puolisolta, olivatko ne hänen tekemiään.
Ei ollut.
Tajusin samassa, että ei tietenkään ole hänen.
Nehän ovat Veeran tekemiä.
Hätkähdin ihan, se oli outo tunne.
Yhtäaikaa kaihoisa ja syyllinen.
En tunnistanut heti oman lapseni askarteluja.
Olen unohtanut jo lapseni. Surkea äiti.
Äsken katselin pitkään pienin sormin askarreltuja koristeita.
Itketti.
Tuli mieleen Suvi Teräsniskan joululaulu; Tähtien päällä.
”Olisitpa sä vielä täällä,
millainen joulus on tähtien päällä?”
Veeran hyvä ystävä oli sanonut äidilleen, että hänen ainoa toive tälle joululle on, että Veera olisi vielä täällä.
Minun toiveeni on aivan samanlainen.
Itkemättä en voinut kirjoitustasi lukea. Olen sanaton…toivon sinulle voimia, kaikkea hyvää ja ehkä sitä joulumieltäkin.❤
On aivan järkyttävä vääryys, että sinulta on väkivaltaisesti viety jotain noin mittaamattoman arvokasta. Ei sitä voi ymmärtää. Tekisi mieli huutaa kun lukee näitä tekstejäsi.
❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤
Olen toisinaan miettinyt, mitä Veeran ystävät ovat pienissä sydämessään miettineet.. Miten asia tuotu heille esille?
Voi Mari, itku tuli, kun luin kirjoituksesi ja tuon kaverin toiveen, olispa Veera täällä vielä ?
Itketti silloinkin kun kuulin siitä tyttäreltäni, Veera kulkee aina Adan muistoissa mukana ❤
❤
Ei ole sanoja, sydän särkyy. Lähetän sinulle toivon pilkahduksia ja paljon rakkautta. <3 Ootko kuullut Juha Tapion Dam da da dam -biisin? https://www.youtube.com/watch?v=xVnx6cxydd8 Vois olla Veeralle tehty.
♥️..
Niin paljon tunteita,
ei yhtään sanoja,
itken..
❤
❤ Halauksia, en pysty muuta sanomaan. Itken. ❤
❤