Viime yönä Veera oli kateissa.
Seisoin ihmisten keskellä ja huusin Veeraa – tunsin jälleen kaiken sen kauhun, pelon ja hädän, minkä olin kokenut kerran aiemmin.
Yhtäkkiä Veera vastasi ja tunsin suunnatonta helpotusta.
Iloa.
Hän sanoi olevansa ihan lähellä, kuulin hänen äänensä, mutta en nähnyt häntä.
Odotin, että hän tulee luokseni.
Näkisin hänet.
Odotin.
Kunnes heräsin.
Luulen, että näiden unien kautta mieli yrittää sopeutua siihen, ettei Veera tule enää takaisin.
Ikään kuin siedätyshoitona.
Silti, vielä näin yli vuosi myöhemmin koen saman pettymyksen.
Kertooko se siitä, että jossain alitajuntantani salaisessa sopukassa toivon edelleen, että kaikki olisi pahaa unta? Tai, että tapahtuisi ihme ja Veera olisi elossa?
Lapsenomainen sydämen toive asiasta, jonka aikuisilla aivoilla tajuaa olevan toteutumaton?
Toisaalta, onko siitä haittaa?
Niin kauan, kun pysyy realiteeteissaan, niin onko haaveilemisesta haittaa?
En tiedä, en ole psykologian ammattilainen.
Jotenkin näen sen kuitenkin itsensä, mielensä, huijaamisena eikä se voi pitkälle ajateteltuna kovin terveellistä.
Mutta minä olenkin realisti.
Kuukauden päästä ollaan aika lähellä joulua.
En ole jouluintoilija, en ole koskaan ollut.
Ennen joulua laitettiin ja vietettiin lähinnä Veeran vuoksi ja Veeran kuoleman jälkeen joulu ei ole ollut enää mitään.
Viime jouluna olimme vain perheeni kanssa – ei perinteistä sukujoulua lapsilaumoineen ja hälinöineen.
Viime jouluna tuli tasan kuukausi Veeran hautajaisista.
Perinteinen riemujoulu tuntui yksinkertaisesti väärältä.
Ja mahdottomalta.
Viime joulu oli hiljainen joulu.
Siitä puuttui liikaa.
Tänä vuonna se on varmasti jo vähän iloisempi, mutta en usko, että se ihan heti on samanlainen ilon juhla, kuin se vuosia sitten oli.
Eihän se koskaan täysin samanlainen tule olemaan, mutta kunpa se vilpitön riemu palaisi.
Lasten joulu.
Kyllä se sellainen tulee vielä joskus olemaan, niin haluan uskoa.
Viime päivinä olen kuunnellut Suvi Teräsniskan joulualbumeita.
En varsinaisesti sen vuoksi, että ne ovat joululauluja, vaan esittäjän vuoksi.
Veera oli suuri Suvi Teräsniska-fani ja osasi suuren osan kappaleista ulkoa, lauloi niitä reippaalla, kirkkaalla äänellään.
Kuuntelen ja muistelen.
Hymyilen.
Yhtä kappaletta en pysty kuuntelemaan.
En ilman, että tulee itku.
Se oli yksi Veeran suosikeista ja jonka Veera sovelsi itselleen sopivaksi.
Suljen silmät ja näen Veeran auton takapenkillä.
Katsoo ikkunasta ulos.
Pipo vähän silmillä, leuka kohotettuna.
Keskittyy lauluun.
Laulaa reippaasti ja painottaen, ei ujostele.
”Hei mummo, mitä kuuluu sinne teille?
….
Hei mummo, kohta ukki saapuu meille!”
Ei itkuun näköjään tarvitse edes kuulla sitä kappaletta.
Pelkkä muisto riittää.
Voi rakas pikkuinen, miten ikävöin sinua.
Voimia Mari. Olet lahjakas kirjoittaja, kyllä Enkeliballeriinasi on jossain hyvin ylpeä Äidistään?
Haluaisin sua lohduttaa. Haluaisin sua halata. Haluaisin sulle kertoa kuinka ihanassa paikassa Veera on..hän on taivaassa. Taivaassa missä ei ole tämän maailman murheita eikä huolia siellä kaikki on kaunista ja just niin pinkkiä kuin Veera itse tahtoo! Jeesus siunaa sua ja lohduttaa sua.. Jeesus antaa sulle rauhan sydämmeen että tiedät lapsellasi olevan kaikki hyvin nyt.
Toivon sinulle voimia❤
Hän on niin suloinen, pieni ja kaunis.. Kun vain katsoo näitä kuvia ei voi ajatella kuin että kuinka synkkä, musta ja pimeä onkaan ollut se paikka ja hetki missä ex-miehesi oli sinä maanantaina kun päätti tämän pienen viattoman ihmisen elämän. Missä exäsi on nyt, en tiedä. Mutta tyttäresi on aina luonasi, niin monien meidän ajatuksissa, niin monien muistoissa ja kaikissa näissä kirjoituksissa. Kaikkialla. Aina mukanasi.
Sydän hajoaa, särkyy ja kuristuu aina uudelleen ja uudelleen puolestasi. Paljon voimia sinulle.
❤
Kun minulta kuoli erittäin rakas ja läheinen ihminen, näin myös alkuun paljon unia. Ajattelin, ja ajattelen edelleen, että hän käy unissa minua katsomassa ja tervehtimässä. Se on ollut itselle hirveän lohdullinen ajatus ja uniin on voinut suhtautua positiivisemmin. Ajattelen samoin sinun näkemästä unesta ja Veeran sanoista, että hän on ihan lähellä. Kävi sinua muistuttamassa❤️
Kiitos kun kirjoitat, olet usein ajatuksissa❤️
Kiitos, että jaksat kertoa täällä miten sinulla menee. Olen niin mukana ja rukouksin iltaisin sinua ajattelen. Veera on kaunis enkeli taivaassa. <3