Erään yhteydenoton myötä jäin miettimään suremista ja sen merkitystä.Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että en ole millään tavalla psykologian ammattilainen ja asiat ovat minun päätelmiäni sekä ajatuksiani, ellei toisin mainita. On suru ja sitten on sureminen.Suru on tunnetila, joka saapuessaan jää pysyvästi tunnemaailmaamme-se ilmenee eri tavoin, eri aikoihin ja eri voimakkuuksilla.Sureminen taas on kaiken edelläolevan…
Avainsana: tunteet
Pohdintoja
”Onko minussa jokin vika, kun en tunne vihaa?” Näin kysyin Koolta illalla, kun aloimme nukkumaan. Suruun liitetään vihan tunteet, niitä jopa odotetaan tulevaksi. Minä en voi sanoa tunteneeni vihaa- korkeintaan hetkellisiä vihan tuikahduksia. Minusta ne eivät edes ole vihaa vaan pikemminkin voimakasta, ahdistunutta ihmetystä. Vertaisryhmissäkin keskustellaan vihasta ja sen tunteista enkä minä tunnista niitä itsestäni….
Ajatusten ristiriitoja
Pysähdyn, ihailen ruskan värejä, vedän keuhkoihin raitista syysilmaa ja hymyilen. Olo on hyvä. Kaikki on hyvin.Sitten havahdun pelkoon, että olenko unohtamassa sinut?Oman lapseni. Samaan aikaan haluaisin unohtaa. Haluaisin olla, kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan. En sen vuoksi, että sinussa olisi ollut jotain huonoa. Ei, ei, ei. Haluaisin unohtaa nimenomaan siksi, koska sinä olit jotain…
Elämän mittainen vuoristorata
Veeran kuolemasta tulee tänään 7 kuukautta. Aikuisiällä en ole ollut huvipuistoihminen – vuoristoratoihin minua ei ole saanut mitenkään.Se oli ennen.Uskon, että nyt voisin mennä mihin tahansa vuoristorataan, jopa niihin joiden aiemmin ajattelin koituvan varmasti kuolemaksi.En enää pelkää vuoristoratoja.En pelkää kuolemaa. Viimeiset seitsemän kuukautta olen ollut kamalimmassa vuoristoradassa, mitä voi olla olemassa.Se vuoristorata on saanut minut…