Heräsin aamulla voimakkaaseen ahdistukseen; rintaa puristi, koko keho oli hiestä nihkeä. Jälleen kerran keskityin hengittämään.Uni oli kamala;siinä minulle kerrottiin, että Veeraa oli lyöty useasti ja suljettu palavaan autoon. Sitten ammuttu. Veera oli kuollut vasta ampumiseen. Unessa koin suunnatonta tuskaa siitä kärsimyksestä mitä pikkuiseni oli joutunut tuntemaan. Muistan kuinka yritin olla ajattelematta, en pystynyt. Kärsivä ja tuskainen, elämän ja kuoleman rajalla kituva lapsi palasi…