Olin alkuviikosta sirkuksessa ja se oli moneltakin osin enemmän tai vähemmän tunteita herättävä käynti. Ensinnäkin, olen ollut sirkuksessa viimeksi Veeran kanssa hänen kuolemaansa edeltävänä kesänä. Veera nautti näytöksestä (ja poppareista) suunnattomasti vaikka kovat äänet vähän pelottivatkin. Kesken kaiken pujahdettiin teltan liepeiden alta vessaan. Toisekseen, inhoan sirkuksia. En pelkää pellejä, kuten moni muu sirkusta karttava vaan…
.. on vain tyhmiä vastauksia.
Huhhuh, tulipas taas ihan älyttömästi kysymyksiä- kiitos jokaisesta. Eilen muuten huomasin, että Surupäiväkirjan Instagram-sivuilla on 3000 (!!!) seuraajaa! Oli hämmentävää tajuta kuinka moni seuraa Veeran ja siinä sivussa väkisin minunkin, tarinaa. Unohtamatta tietenkään kaikkia Teitä, jotka seuraatte tarinaa blogin kautta. Veerallahan oli se suuri haave olla isona maailman kuuluisin balettitanssija mutta sen haaveen toteuttamisen mahdollisuus…
Jonain päivänä
18.4.2019 Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua. Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.Tai sitten askeleistasi ei kuulu ääntä, silloin kävelet varpasillasi kuten sinulla on…
Se kaikki
”ISIII”Lapset juoksivat isän luo jajälleennäkemisen onni oli käsinkosketeltavissa.Isä laskeutui polvilleen ja sulki pienet lapset syliinsä.Koko hetki huokui rakkautta,siinä hetkessä kaikki oli oikein. Seurasin tilannetta pienen matkan päästä, se tuntui siltä kuin sydämeni olisi revitty rinnasta.Puhkesin itkuun keskellä kauppakäytävää. Itkin onnea lasten puolesta-heidän tulostaan ja olemassaolostaan iloittiin.Heitä oli odotettu-aivan kuten jokainen jollain tavalla odottaa sitä mikä…
Irti
Olen ollut nyt 4 päivää kokonaan ilman venlafaksiinia ja voin kertoa, että olo on aivan kamala. Ensimmäisten kolmen päivän fyysiset vieroitusoireet (eli voimakas pahoinvointi, sähköiskumaiset tuntemukset koko kehossa, motoriikkavaikeudet, huimaus, säpsähtely ja kaikki ne loput vähintään yhtä kivat) ovat ehkä aavistuksen hellittäneet mutta tämän päivän perusteella mentaalipuoli onkin sitten eri asia. Olen huomannut olleeni normaalia itkuisempi…
Jumissa
Haluaisin sanoa, kirjoittaa, mutta en tiedä mitä- tuntuu, että olen aivan jumissa.Ehkä olen väsynyt, ehkä olen paljon töissä tai ehkä Veeran ajatteleminen sattuu liikaa.En tiedä. Miksi kaikki meni näin? Sitä mietin toistuvasti. Ei pienten suloisten tyttöjen kuulu kuolla, eikä varsinkaan sillä tavoin.Heidän kuuluu pyörähdellä balettimekossaan takapihalla ja puhaltaa saippuakuplia, ei maata yksin haudassa kylmän maan…
Onnittelulaulu
”Lensit tähtiin, valos nähtiin,eikä nähty oo kirkkaampaa.Ilon toisit jos täällä viel oisit,mut jatkamme nyt sun unelmaa. Tuulet vinkuu, kuin sisään hinkuu,ehkä sinä mua kutsut vaan.Voimasi tunnen ja surunkin kun enpäässyt kanssas enää kulkemaan. Kuljet siellä, kai onnen tielläjäivät muistot mulle ikuiset.Ne mua kantaa luo taivaanrantaa,siksi kuollutkaan koskaan et Terveiset sinne taivaaseen,juhlitaan sua taas uudelleen,eikä unohtaa…
Joka ilta kun lamppu sammuu
Kun suljen silmäni olen Veera, makaan vatsallani.Olen vanhassa kodissa mutta kaikki näyttää oudolta, lattia on muuttunut seinäksi.Lelu roikkuu seinällä. Hiljalleen kaikki mitä näen häviää. Havahdun mielikuvasta henkeä haukkoen- tuntuu, että tukehdun. On kuuma mutta tukala olo ei helpota vaikka työnnän peiton pois. Yritän ajatella kaikkea hyvää; pian saapuvaa sisartani ja muuta perhettäni, olohuoneessa jalkapalloa katsovaa Koota, töitä, kesää, kaikkea mahdollista mutta…
Päänsisäinen myrsky
Eilen Koo kysyi vointiani ja tuntojani nyt, kun lääkitykseni annostus on minimissään. Kerroin, kuten asia on; olen levottomampi, itkuisempi ja ahdistun herkästi mutta pärjään kyllä. Koo kertoi, ettei hän ole huomannut minussa mitään noista. Levottomuuden ja itkuisuuden kanssa pärjää kyllä mutta ahdistuminen vaikuttaa arkeen-kaupassa käyminen on vaikeaa kun kaikki tuijottaa ja tunnen herkästi oloni uhatuksi.Liikaa ihmisiä, liian lähellä. Jos…
Elämän ehto.
No mutta moikka ja hyvää alkanutta toukokuuta! En edes uskalla katsoa milloin olen viimeksi mitään kirjoittanut mutta en kanna asiasta syyllisyyttä, sillä yksi lähtökohta blogia perustaessa oli sen omaehtoisuus-kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu. Tosin viime aikoina tässä on ollut pieni ristiriita;olisin kyllä halunnut kirjoittaa ja ajatuksia on ollut paljon mutta en ole jaksanut tai saanut aikaiseksi. Tämä…