Onhan sinulla kaikki hyvin siellä? Olethan leiponut pipareita, pursuttanut sokerikuorrutetta. Salaa syönyt sitä. Kirkkain silmin väittänyt ettet,pidätät naurua.Suupielissä olevat jäämät paljastavat sinut. Olethan syönyt torttuja?Jyrsinyt sakarat,jättänyt luumuhillon syömättä. Sinähän et tykkää siitä.Onhan mekon rinnuksella murusia? Olethan laittanut joulukoristeita? Niitä hassuja tonttuja, joilla näkyy suuren lakin alta vain nenä. Ne, joihin olet piirtänyt yksityiskohtia.Olethan laittanut jouluvaloja?…
Ken voi kiven heittää ensimmäisen?
Jopas on aika taas huomaamatta harpannut eteenpäin! Viimeinen viikko on kulunut niin voimakkaasti muuttuneissa tunnekuohuissa, etten ole oikein ehtinyt välissä kirjoittamaan niistä mitään. Rakkaan kotimaamme itsenäisyyttä juhlittiin Helsingissä, vähintäänkin Linnan juhlien arvoisessa seurassa. Välihuomautuksena tässä kohtaa; alan tästä lähtien käyttämään puolisostani nimikettä Koo. Ihan vain siksi, että sana puoliso ei sovi minun sanavarastoon yhtään. Nytkin…
Toteutumattomia toiveita
Päätin laittaa joulua. En ole koskaan ollut jouluvouhottaja- tykkään leipoa ja laittaa kotia, mutta maltilla. Inhoan sitä, kun joulu tulee kauppoihin jo lokakuussa. Se vie joulusta hohdon. Ja idean. Joulu on rauhoittumisen, kiitoksen ja rakkauden aikaa. Valitettavasti nykyisin se on saanut kulutusjuhlamuodon, joka jyrää edellämainitut valtavien lahjavuorten alle. Minä olen sortunut siihen myös. En edes…
Joulukuun ensimmäinen
Jälleen kerran, kiitos kaikista kauniista ja rohkaisevista kommenteista! Lupauksista poiketen olen ollut vielä aiempaakin huonompi vastailemaan niihin.Se ei ole välinpitämättömyyttä- en vain oikein osaa vastata mitään ja pelkän kiitoksen ja sydämen viljely tuntuu jotenkin niin tehdastuotannolta aidon kiitollisuuden sijaan. Siksi kiitän tässä kaikkia kerralla. Kiitos. Ja sydän. Viimeisissä kommenteissa on ollut usea kysymys ja ajattelin,…
Käsissä pieni sydän
Luin tänään poliisin esitutkintapöytäkirjaa. Jälleen kerran. Luin kiivaasti, kuin etsien vastausta johonkin. Äänettömästi luin ääneen lauseita, jotka osasin jo melkein ulkoa. Lauseet, joita en meinannut ymmärtää luin uudelleen. Olen lukenut sen paksun nivaskan useaan kertaan mutta jokaisella lukukerralla herää uusia ajatuksia ja kysymyksiä. Ja vanhoja. Seisoin keskellä olohuonetta ja kuvittelin tilanteen pöytäkirjatekstin mukaisesti. Veeran sijainnin,…
Kuukausi ennen jouluaattoa
Vuosi sitten, heräsin väsyneenä. Olin hermostunut ja itkuinen. Toivoton.Kaipasin sinua. Suljin huoneesi oven. Yöllä oli satanut lunta. Paljon ihmisiä, aikuisia ja lapsia.Halauksia, sanoja. Itkua.Kaikki olivat pahoillaan. En ollut yksin. Ja olin.Tuntui kaaokselta.Oli kuitenkin ihan rauhallista. Katsoin ovelle.Odotin vain, että tulisit. Sinut tuotiin lähelleni. Flyygelin sävelet. Itkut, nyyhkäykset, hengenvedot.Surun ääniä.En voinut uskoa, sattui liikaa.Et sinä, ei…
Kutituskärpäsiä
Sanotaan, että jos tekee kaikkensa, näkee vaivaa tai uskoo tarpeeksi lujasti, voi saavuttaa sen mistä haaveilee tai mitä tavoittelee. Totta. Mutta sitä ei sanota, että sen voi myös menettää. Liian usein sorrutaan pitämään asioita itsestäänselvänä. Pidetään elämää itsestäänselvänä.Riidellään puolison kanssa, mennään mykkäkoulussa nukkumaan ja päätetään omassa mielessä, että puhutaan aamulla. Luvataan lapselle, että mennään toisena…
Kaksi laukausta
Makasin illalla sängyssä ja tuijotin pimeään. Mietin Veeraa, mietin hänen isäänsä. Sitä maanantaita, sen tapahtumia. Jälleen. Niinkuin jokainen ilta. Mietin mitä he ovat puhuneet autossa matkalla talolle. Onko isä puhunut sekavia vai onko kyennyt vastaamaan tyttärensä ihmetteleviin kysymyksiin järkevästi. Onko ajanut ylinopeutta vai normaalia hiljempaa? Mitä liikkui mielessä ihmisellä, joka oli matkalla tappamaan oman lapsensa?…
Kohti joulua
Viime yönä Veera oli kateissa. Seisoin ihmisten keskellä ja huusin Veeraa – tunsin jälleen kaiken sen kauhun, pelon ja hädän, minkä olin kokenut kerran aiemmin.Yhtäkkiä Veera vastasi ja tunsin suunnatonta helpotusta. Iloa. Hän sanoi olevansa ihan lähellä, kuulin hänen äänensä, mutta en nähnyt häntä. Odotin, että hän tulee luokseni.Näkisin hänet. Odotin. Kunnes heräsin. Luulen, että…
Tulevaisuuden ajatuksia
Minun elämässä on paljon lapsia; jo pelkästään kummilapsia on hyvä liuta. Se ei haittaa, rakastan lapsia. Heidän aitoutensa ja puhdas vilpittömyytensä asiassa, kuin asiassa on niin lumoavaa. Ja niitä lapsia tulee lisää; lähipiirissäni on tällä hetkelläkin useampi odottava äiti. Se on väkisinkin saanut minut muistelemaan Veeran odotusta ja Veeran vauva-aikaa. Raskausaika oli helppo lukuunottamatta 9…