No huhhuh mikä fiilis EDELLEEN! Keväällä mie sain viestiä ihanalta Peipon Lauralta, joka on oikee hyvinvoinnin monitoiminainen pohjoisen Leviltä.Hän kysyi olisiko mitenkään mahdollista, että tulisin puhumaan hänen ja yrityksensä luotsaamaan tapahtumaan.Minäkö?Minä inhoan olla ihmisten edessä, huomion keskipisteessä. Sydämeni inhoaa sitä vielä enemmän ja pyrkii ko. tilanteissa pakenemaan rinnasta ulos.Tajunnan vievän jännityksen lisäksi koen olevani surkea…
Voimaa vai rohkeutta?
Eilisiltana olin jo nukahtamassa, kun mieleeni iski ajatus:mitä jos Veera tiesi mitä tulee tapahtumaan? Mitä jos hänen isänsä on heti siinä koulun pihassa, autoon istuttuaan kertonut, että aikoo tappaa tämän?Normaali ihmismieli torjuu ajatuksen;ei, ei kukaan voi tehdä niin.Ei kukaan ole niin julma. Eikö?Ihminen, joka kykenee tähtäämään oman lapsensa päähän, kykenee mihin vain. Ajatuksen tuoma ahdistus…
Ulkopuolisuutta
Pari päivää sitten palasimme Koon kanssa pohjoisesta;takana reilun viikon loma kotipaikkani rauhassa, ystävien seurassa ja Lapin luonnon kauneudessa.Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.Loma oli täydellinen;viikko täynnä lepoa ja naurua.Iloinen ja onnellinen.Ja yhtäaikaa suunnattoman raskas. Menomatkalla katselin ikkunasta Ivalon kylää-tutut paikat ja maisemat palauttivat hetkiin Veeran kanssa.Tuossa sitä ja tuossa tätä.Kaikkialla jotain.Kylä oli pysynyt ennallaan mutta silti kaikki…
Ajatusten mylly
Eilisiltana turvauduin jälleen unta helpottaviin lääkkeisiin-kahden viikon unettomuus yhdistettynä pitkiin työpäiviin alkoi näkyä ja tuntua.Töissä viimeisillä tunneilla olen niin väsynyt, että tuntuu kuin istuessani nukun silmät avoinna mutta kotiin ja sänkyyn päästyäni en saa unta.Pyörin kilpaa ajatusten kanssa. Suljen silmät ja Veeran paksut, hennosti kihartuvat hiukset luikertelevat poskelleni.Pieni käsi kaivautuu peiton alta ja ottaa omastani…
Kuolinajatuksia ja haaveita
Vuosia sitten olin nuorten kanssa Helsingissä reissussa, jonka kohokohta oli Uusi lastensairaala- konsertti.Se oli aikaa, kun Lohtu-biisi oli nyrkki, joka repi sydämen rinnasta ja puristi sitä.Äsken olin ajelemassa kotiin, kun kuulin tuon kappaleen pitkästä aikaa. Muistan, kuinka silloin ajattelin miten koskaan kestäisin, jos Veera sairastuisi vakavasti.Ja etten ikinä selviäisi, jos menettäisin hänet.Moni sanoo samoin.Monesti keskusteluissa…
Vertauksia
Välillä olen tuntenut huonoa omatuntoa ja pientä stressiä siitä, että julkaisujen välille pääsee kertymään välillä pitkäkin aika.Normaalisti bloggaaja ryhdistäytyisi ja pitäisi parempaa huolta säännöllisestä julkaisutahdista.Onneksi minä en miellä itseäni bloggaajaksi. Silloin, kun ystäväni kanssa ideoitiin blogia tein selväksi hänelle ja ennenkaikkea itselleni, että kirjoittaminen tapahtuu minun ehdoillani.Halusin, että tekstit ovat spontaaneja, syntyvät inspiraatiosta ja ennenkaikkea…
Ei lisää kynttilöitä
”Mitä mulla on, se on vain lainaa ja niin sen pitää olla vaan. Jos mä täältä jotain kaipaan, ei se oo tätä maisemaa eikä kesäiltojavaikka ne on muka ikimuistoisia. Aamuyöllä en saa rauhaa, lokkien nauru kiduttaa. En mä täältä mitään kaipaa.Mä kaipaan sitä kuvaasi, jossa viimeisen kerran kiljut riemusta”(Vesterinen yhtyeineen- Kiljut riemusta) Jos olisit täällä…
Vaikeita asioita
Lueskelin tuossa erästä keskustelua koskien Veeran kuolemaa, siihen johtaneita tekijöitä ja ennenkaikea mielipiteitä siitä, kuka on todellinen syyllinen.Ex-puolisoni, minä vai yhteiskunta? Totuus on, että minun ex-puolisoni olisi tarvinnut apua.Paljon apua ja paljon aiemmin.Hän oli sairas mutta tavalla, joka ei näkynyt päällepäin. Hänellä ei ollut ihottumia tai verenvuotoa, ei kohtauksia. Sairaus näkyi ainoastaan hänen mielessään, kuvitelmina…
Puhalluskukkia
Kesän ensimmäiset puhalluskukat olivat jännittäviä.Veera puhalsi ensin hyvin varovasti, sitten voimakkaammin.Pärskähti, kun haituva eksyi nenään.Hankasi pientä kippuranenää,kasvoilla oli suloinen irvistys.Aivasti.Nauroi hiristen-se oli pulppuavaa kujellusta, kuin linnulla.Toivomuksia ei saanut sanoa ääneen tai ne eivät toteutuisi.Sanoiko Veera joskus?Veerasta ei koskaan tullut balettitanssijaa. Veera oli ihan pieni, kun hän kiinnitti huomion balettiin;kaikki alkoi Anniina Balleriina- lastenohjelmasta.Sitten siirryttiinkin Youtuben…
Rannalla
Meri.Tiedättekö, se on erikoinen juttu.Merellä ei ole koskaan ollut mitään kytköksiä minun elämääni toisin kuin järvellä, jonka rannassa olen kasvanut ja metsillä, joissa olen leikkinyt tai tuntureilla, joille olen noussut.Meri on aina ollut vain kaukainen, kiehtova asia jonka äärelle pääsi satunnaisesti.Silti meri on se, mitä olen koko elämäni rakastanut. Uskon, että meri on yksi syy…