Vitsit miten paljon kysymyksiä tuli- kiitos jokaisesta! Mitä vahvempi olit sitä kovemmaksi panokset kävivät. Mitä mieltä olet? Olen luonnollisesti ajatellut asioita, tapahtumien kulkua sekä syitä ja seurauksia paljon. Voi olla, että muutettuani pois Veeran isä on havahtunut siihen, etten ole enää hänen kontrolloitavanaan. Vuosia annoin uudelleen anteeksi ja uskoni parempaan aikaan. Sitten uskoni loppui ja halusin erota. Minä pidin…
Kysyvä ei tieltä eksy
Olen koko blogin pienen historian ajan saanut kysymyksiä laidasta laitaan;suhteesta Veeran isään, elämästämme perheenä, Veerasta itsestään ja tietenkin Veeran kuolemasta ja sitä seuranneesta ajasta sekä tapahtumista. Olen systemaattisesti jättänyt vastaamatta- en siksi, että ne olisivat asiattomia tai en olisi halunnut vastata vaan yksinkertaisesti koska en ole muistanut. Ajattelin, että olisi reilua kaikkia kohtaan vastata näihin…
Ahdistavia ajatuksia
Heräsin aamulla voimakkaaseen ahdistukseen; rintaa puristi, koko keho oli hiestä nihkeä. Jälleen kerran keskityin hengittämään.Uni oli kamala;siinä minulle kerrottiin, että Veeraa oli lyöty useasti ja suljettu palavaan autoon. Sitten ammuttu. Veera oli kuollut vasta ampumiseen. Unessa koin suunnatonta tuskaa siitä kärsimyksestä mitä pikkuiseni oli joutunut tuntemaan. Muistan kuinka yritin olla ajattelematta, en pystynyt. Kärsivä ja tuskainen, elämän ja kuoleman rajalla kituva lapsi palasi…
Tyttöjen juttuja
Tänä aamuna tein jotain, mitä en yleensä koskaan tee;lakkasin kynnet. En ole koskaan ollut aktiivinen kynsien lakkaaja ja hyvin yksinkertaisesta syystä; ei minulla ole ollut kynsiäkään.Kynsien hoitamisen, viilaamisen ja lakkaamisen sijaan keskityin niiden huolelliseen järsimiseen. Veeran kuoleman jälkeen se jäi.Tottapuhuen luulen, että kyse oli ex-puolisoni kuolemasta ja sen myötä kestohermostuneisuuteni laukeamisesta. Mieleni ymmärsi, ettei enää…
Eilinen kaksi vuotta sitten.
Väsynyt, kivulias ja voimaton keho,kahvikuppi painoi liikaa.Ilo valkoisesta maisemasta,yhtä aikaa ahdistus siitä mitä se pian peittäisi.Kylmä, minulla oli niin hirveän kylmä. Ihmisiä tuli paljon,kaikki yhtä järkyttyneitä.Halauksia, kättelyitä.Surullisia, osaaottavia aikuisia,pieniä hämmentyneitä ja pelokkaita lapsia. Eivät ymmärtäneet,miten olisivatkaan-eihän aikuisetkaan ymmärtäneet. Hyllyt olivat täynnä kukkalaitteita,en muistanut millainen omani on.Mummilta ja ukilta, täteiltä, isomummilta ja isoenoilta, vanhamummolta ja vaarilta,…
”Kyllä se tästä”
Kuten olen jo varmaan sadassa edellisessä julkaisussa maininnut niin kerta kiellon päälle:olen ollu kipeenä.Totuus on, että minun elimistössä on kytenyt tulehdustila jo puoli vuotta välillä yltyen ja välillä hiipuen vain yltyäkseen taas.Viimeisin yltyminen taltutti kaikki minun ”vain vähän pää kipeä / hampaasta se johtuu / poskiontelon kanssa ollut vähän ongelmaa- selitykset.Se ”vain poskiontelontulehdus” sai sohvan…
Pyyntö
Oletko kuullut Klamydian Pyyntö-kappaleen? Jos et, niin kuuntele heti.Oletko kuullut Jannika B:n version siitä?Suosittelen kuuntelemaan myös sen. Olen aina pitänyt kappaleesta, sen sanomasta-siitä minkä me valitettavan useasti unohdamme mutta mistä tämä kappale meitä muistuttaa;lapsen oikeudesta olla oma itsensä ja ennenkaikkea oikeudesta olla lapsi. Mietiskelin, että jokaisen uuden vanhemman tulisi kuunnella tämä kappale,joka on uskottavasti tehty lapsen…
Kiukkua ja kiitollisuutta
Eilisaamuna heräsin kovaan särkyyn- nousin ylös, laitoin kahvin tippumaan ja otin maksimiannoksen särkylääkettä. Jostain syystä lääke tehosi hyvin hitaasti-makasin sängyssä vaikeassa mutta ainoassa siedettävässä asennossa. Lopulta, kun lääke alkoi tehoamaan en suinkaan ollut helpottunut. Olin suunnattoman ärtynyt ja vihainen;ihan suoraan sanottuna vi**uuntunut. Joskus elämä vaan tuntuu niin hemmetin kohtuuttomalta.Jos ei itke silmiä irti päästä tai joudu taistelemaan kuolemaa toivomaan saavan…
Kaksi vuotta
Sinä päivänä aurinko sammui, tuli pimeys.Satoi vain vettä, jonka hyytävä kylmyys jäädytti. Sinä päivänä kaikki muuttui. Askeleet, ennen niin tomerat ja päättäväisetolivat heikot ja huterat.Ainoat. Mieli,ennen niin onnellinen ja iloinenoli vain järkytyksestä turta. Sydän, ennen niin vahvaoli särkynyt. Ja yksin. Asunto, hetki sitten tulvillaan naurua, oli yhtäkkiä hiljainen.Kuului vain heikkoja nyyhkäyksiä. Ennen meidän kotimme,nyt vain…
Sateen jälkeen paistaa aurinko
Olen voinut jo jonkin aikaa huonommin kuin toviin jaolen siitä useaan otteeseen valitellutkin. Väsymys, sitkeä tulehdus, kivut, syksy, vesisade, lähestyvä kuolinpäivä ja eilispäivä, jolloin tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun näin Veeran viimeisen kerran- nämä kaikki ovat tehneet arjesta ja elämästä raskaan viimeiset pari viikkoa. Vai kuukautta? En enää pysy laskuissa. Tänä aamuna heräsin omituisen…