Olen aina elänyt ”sittekun ja joskus minä vielä”-elämää.
Haaveillut ja päättänyt, että jonain päivänä vielä toteutan ne haaveet.
Elämän varrella on tullut monia tilanteita, jotka ovat osoittaneet, että olisi aika lopettaa haaveilu ja alkaa toteuttamaan niitä.
Joka kerta olen vakaasti päättänyt lopettaa ja aloittaa.
Yhtä monta kertaa olen päätynyt vain kasvattamaan haaveiden määrää toteuttamatta niistä yhtäkään.
Viime kesänä olimme Powerparkissa ja pienikokoinen, 6-vuotias Veera haaveili hurjista laitteista.
Lohdutin, että ensi kesänä hän on jo tarpeeksi iso niihin.
Veera ei enää nähnyt ensi kesää.
Minä näin.
Ja päätin jälleen lopettaa haaveilun – tällä kertaa pysyisin päätöksessäni.
Olen pysynyt.
Minun haaveeni ovat olleet hyvin yksinkertaisia.
Yksi niistä on ollut, että saisin päättää itse, eikä minun tarvitsisi tuntea itseäni huonoksi ihmiseksi päätökseni takia.
Ennen kaikkea, että myös toteuttausin päätökseni.
Se kuulostaa ehkä oudolta, itsestäänselvältä.
Minulle se ei ole ollut itsestäänselvää.
Nyt olen tehnyt itse päätöksiä ja opetellut nauttimaan niistä ilman turhaa, muiden langettamaa syyllisyyttä.
Perumisen sijaan olen toteuttanut päätökseni.
Muiden silmissä ne ovat pieniä, mutta minulle ne ovat suuria.
Olen päättänyt ostaa mekon.
Olen pitänyt mekkoa.
Olen tehnyt sen tuntematta itseäni huomionhakuiseksi ja muille itseäni paljastelevaksi.
Olen pitänyt mekkoa tuntematta itseäni likaiseksi ja vääräksi.
Olen myös haaveillut löytäväni rinnalleni ihmisen, joka rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen, yrittämättä muuttaa minua itselleen mieleiseksi.
Ihmisen, joka näyttäisi minulle, mitä on terve parisuhde ja voimaannuttava rakkaus.
Se on haave, joka on toteutunut.
Hienoin ja arvokkain haave, mitä minulla on.
Parasta siinä on, että se haave toteutuu jokainen päivä uudelleen.
En enää odota parempaa hetkeä, koska sellaista ei tule.
En enää sano ”sittekun”, koska sellaista aikamäärettä ei ole olemassakaan.
On vain nyt.
Mikä järki on tyytyä haaveilemaan, jos on mahdollisuus toteuttaa ne haaveet?
Toki pitää muistaa realiteetit, mutta usein tyydymme haaveilemaan asioista, jotka ovat täysin toteutettavissa.
Usein ne vaativat työtä ja rohkeutta toteutuakseen, mutta uskon, että kaiken niiden eteen tekemänsä työn jälkeen ne tuntuvat toteutuessaan vielä upeammilta.
Monta kertaa haaveiden toteuttamista estää myös se, että ajattelemme toisia.
Niin kuuluukin ajatella, toisia pitää kunnioittaa ja arvostaa.
Mutta niin pitää itseäkin.
Haaveet ja niiden toteuttaminen on elämistä.
Jokaisella on oma elämä elettävänä, emme voi elää toisen elämää.
Emme elää niin kuin toinen tahtoo meidän elävän.
Toteuttaa toisten haaveita ja unohtaa omamme.
Uskon, että haaveet ja niiden toteutuminen on suuressa osassa, kun puhutaan ihmisen onnellisuudesta.
Uskon myös, että ihminen ei voi tehdä toisia onnelliseksi, jos ei itse ole sitä.
Siksi pitäisi lopettaa haaveilu ja alkaa toteuttamaan niitä.
Elämään.
Itsensä ja sen myötä toisten vuoksi.
Elämä ei ole ensi kesänä, ei ensi kuussa.
Ei edes huomenna.
Elämä on nyt, tämä hetki.
Ja se pitää elää, kun siihen on mahdollisuus.
Mutta miksi se on niin vaikeaa?
Niin viisaita sanoja! Täytyy ottaa opiksi tai ainakin yrittää, kovan koulun olet joutunut käymään, haaveiden toteuttamiseksi. Minut tekee onnelliseksi nyt se, että tämän kaiken kokemasi jälkeen olet löytänyt rinnallesi ihmisen. Kiitos tästä voimaannuttavasta blogista, on käsittämätöntä, miten viisaasti ja kauniisti osaat kirjoittaa tästä vaikeasta ja vaietusta asiasta. Toivon sydämestäni sinulle voimia vaikeisiin hetkiin ❤
Mie aina ootan sinun kirjotuksia, tätäkin kannatti oottaa! ? Hyvä muistutus ja ajatuksia herättävä näkökanta, ihan omaaki elämää ajatellen, kiitos siitä! ”Anna mulle aikaa ja aurinkoo” ♥️
Elämä on nyt, tämä hetki. Se on aika lohdullinen ajatus. Kunpa sitä itsekin oppisi elämään nyt eikä vasta sitten kun!
Ihanaa, että olet löytänyt rakkauden ja rohkeutta rakastaa – kaiken jälkeen. Joka päivä toteutuvat haaveet ovat parasta <3
Kiitos että jaat ajatuksesi meille kaikille. Itku tulee joka kerta tekstejäsi lukiessa. Mutta niistä on ollu mulle valtavasti apua keskellä oman elämäni suurinta kriisiä, josta yritän pyristellä läpi. Ihan käsittämättömiä hirveyksiä olet joutunut kokemaan, toivon että kaikesta pahasta seuraa sinulle enää pelkkää hyvää jatkossa. Rakkautta, lämpöä ja unelmia elämääsi toivotan.
Hei.
Olen lukenut tekstejäsi aluksi henkeäni haukkoen, lohduttomasti itkien ja niin voimakasta empatiaa tuntien, että se on pelottanut minua itseäkin.
Koko maailma on puolellasi. Jokainen sana, jonka koskettavasti jaat, auttaa meitä äiti-ihmisiä elämään hetkessä edes piirun verran paremmin.
Ei tarvitse edes sanoa, kuinka suuresti rukoilen sinulle vielä äitiyden onnea. Tarinasi on koskettanut minua enemmän kuin mikään vastaava koskaan. Olen muutaman kerran yrittänyt kirjoittaa sinulle, mutta olen henkisesti tuupertunut tämän asian äärellä. Nyt kuitenkin halusin jättää merkin blogiisi..
Enemmän kuin taivaalla on tähtiä – lause muistuttaa minua loppuelämän sinun pienestä tyttärestäsi. ?❤️
Minäkin olen monesti yrittänyt kirjoittaa jotain kertoakseni, että blogillasi on paljon lukijoita minunkin tuttavissani ja aina lukijakoukkoon liittyy uusia lukijoita. Joku heistä sanoo tekstejäsi luettuansa olevansa helpottunut, ettei hänen lastensa isä lapsia tapaa. Hän sanoo myös ymmärtävänsä paremmin, ettei kaikki vika aina ollutkaan hänessä ja hän yritti riittävästi.
Toivon, että saat elämääsi onnea kaiken tämän jälkeen. Menetyksesi on sellaista, jota ei pysty ymmärtämään eikä ole mitään mitä voisi sanoa. Siksi sanon vain, että käyn useita kertoja päivässä katsomassa onko uutta tekstiä, palaan vanhempiinkin välillä. Yritän muistaa olla kiitollinen elossa olevista lapsistani. Kirjoituksillasi on paljon merkitystä ja varmasti apua monille. Kuten kirjoitit, jos edes yksi ihminen pelastuisi tai jos edes joku pääsisi irti tuhoavasta suhteesta.
Kiitos ja voimia.
Luin eilen kaikki kirjoituksesi läpi ja olen sanaton. Mikä epäoikeudenmukainen ja kamala tragedia. Voimia ja halaus sinulle!
Kirjoitat Veerasta kauniisti! Miten upea persoona, leikkisä, nokkela ja ihanan temperamenttinen <3
Kirjoitit, että blogin yksi tarkoitus on pitää Veeran elämää ja muistoa yllä ja siinä olet onnistunut, koska minulla on nyt tämä kulunut vuorokausi kulunut häntä miettiessä!
Jään seuraamaan blogiasi ja lähetän sinulle kaiken mahdollisen tuen näin virtuaalisesti!
On niin hyvä kuulla, että elämässäsi on rakkautta ❤️.. Sinulla näyttää olevan myös kirjoittamisen lahja. Tämä on niin koskettavaa, ettei sanoja löydy. Voimia edelleen sinulle!