Pitkä hiljaisuus ei tarkoita, että olisin unohtanut blogin.
Se tarkoittaa, että minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa.
Häiden ja muuton järjestäminen samaan aikaan ei ole ehkä se fiksuin idea, mutta niistäkin selvittiin.
Häät olivat kertakaikkisen täydelliset: hääpari oli kaunis ja hehkui rakkautta.
Silti minulla oli tunne, että jotain puuttui.
Alttarin reunalla seisoessa katsoin etupenkissä istuvia vanhempiani, enkä voinut olla kuvittelematta Veeraa heidän vierelleen.
Pystyin näkemään hänet heidän välissään; prinsessamekossaan, tiara kiharoilla loistaen ja jalkojaan heiluttaen.
Pystyin näkemään, kuinka hän nykii ukin tai mummon hihaa ja kysyy kauanko vielä kestää.
Olin onnellinen, että sisareni ja hänen miehensä vihittiin eri kirkossa kuin missä Veera siunattiin viimeiselle matkalleen.
En ole käynyt siinä kirkossa hautajaisten jälkeen.
Epäilen, että jos vihkiminen olisi ollut samassa kirkossa, en olisi pysynyt yhtä hyvin kasassa.
Liian ahdistavat muistot olisivat jyränneet kaiken sen ilon ja rakkauden.
Häiden jälkeen keskityin pakkaamiseen.
Veeran huone oli vaikein ja sen pakkaaminen kestikin viimeiseen iltaan saakka.
Jaksoin ehkä vartin kerrallaan, sitten oli pakko lopettaa.
Liikaa muistoja, liikaa ikävää.
Olin Veeran huoneen suhteen jo loppuvaiheessa, kun eräästä laatikosta tuli vastaan piirustus, jonka Veera oli tehnyt vähän ennen kuolemaansa.
Siinä oli pieni tyttö ja mies. Veera ja isä.
Teksti sai romahtamaan täysin.
” RAKAS ISI <3 VEERA ”
Istuin lattialla, itkin ja kirosin.
Viha ja kuvotus sai tärisemään.
Pieni tyttö palvoi isäänsä, luotti tähän kuin kallioon.
Ja mitä se rakas isi teki?
Haukuin ex-puolisoni ääneen, kirosin hänet ja hänen silmittömän julmuutensa.
Hetken mietin, että laminoin piirustuksen ja veisin sen ex-puolisoni haudalle.
Sitten revin kuvan.
Hän ei ansaitsi sellaista rakkaudella tehtyä teosta.
Minulta on kysytty usein, eikö minusta tunnu pahalta muuttaa toiselle puolelle Suomea, kun Veeran hauta jää pohjoiseen.
Ei tunnu.
Olen kesän aikana käynyt Veeran haudalla kaksi kertaa.
Viimeinen käynti päättyi siihen, että istuin haudan vieressä olevan puun alla ja itkin.
Pyysin anteeksi, etten pystynyt suojelemaan häntä.
Lupasin, että tekisin mitä vain, jos vain saisin hänet takaisin.
Kerroin, kuinka paljon kaipaan häntä.
Kuinka paljon rakastan häntä.
En ollut itkenyt haudalla aiemmin – tai olen, kerran. Se oli ensimmäinen kerta, kun kävin haudalla yksin.
Mutta se itku oli erilainen, jotenkin pinnallinen.
Kai sitä oli vielä sellaisessa tilassa, ettei oikein ymmärtänyt tapahtunutta.
Viimeisellä kerralla ymmärsin.
Ajattelen kuitenkin, että ei Veera haudassa ole.
Siellä on hänen pieni kehonsa, kuorensa.
Veera itse kulkee minun mukanani, menin minne tahansa.
Pohjoisessa on paljon läheisiämme, jotka pitävät haudasta huolta.
Huolehtivat, että haudalla palaa valo läpi talven pimeyden.
Kirjoitan tätä tekstiä muuttolaatikoiden keskeltä uudesta osoitteesta.
Olen väsynyt, mutta onnellinen.
Elämä ja tulevaisuus alkavat viimein näyttää valoisilta.
Minulla on vierelläni ihminen, johon voin luottaa.
Jota saan rakastaa ja joka uskoo rakkauteeni.
Rakastaa minua.
Kunnioitan ja arvostan häntä suunnattoman paljon – ei varmasti ole helppoa rakentaa elämää minunlaiseni ihmisen kanssa.
Minunlaisella tarkoitan taustaani.
Kaiken jokapäiväisen surun lisäksi opettelen elämään normaalissa parisuhteessa.
Opettelen normaalia elämää.
Sellaista, jossa minun ei tarvitse selittää ja perustella jokaista sanaani tai liikettäni.
Olen voinut laskeutua alas varpailtani.
Sellaista, jossa voin olla juuri minä ilman, että tunnen itseni pahaksi tai vääräksi.
Minun ei tarvitse pelätä.
Sellaisessa, jossa voi hengittää.
Saan elää.
Ensimmäisenä aamuna avasin takaoven ja astuin aurinkoiselle terassille.
Jokin pisti jalkapohjaani ja sai minut laskemaan katseeni.
Varpaitteni edessä oli pieni valkoinen höyhen.
Hymyilin.
Tämä oli oikea päätös.
Pieni enkelini vahvisti sen.
Kaikkea hyvää! <3<3
Kylmät väreet meni kuin luin viimeisen lauseen ja hymy nousi kasvoille.. Kaikkea hyvää sinun elämään <3
❤️ Onnea ja iloa sinulle toivon jatkossa! Tuo höyhenesimerkkisi lämmitti mieltäni erityisesti ❤️
Löysin tehy-lehden kautta blogiisi ja luin kerralla kaikki tekstit ja itkin lohduttomasti. Veeran kohtalo on ollut kyllä kamala ja samanikäisten tyttöjen äitini en voi edes kuvitella sitä tuskaa mitä olet käynyt ja käyt läpi. Toivon sinulle voimia jokaiseen hetkeen ja päivään, onneksi olet saanut vierellesi ihmisen keneltä saat varmasti tukea.
Onnea uudelle matkalle Mari! ♥️.. siitäkin huolimatta, että ”jouduit” Kotkaan ? ..ei vaan; Kotka on kaunista seutua ja kuulostaa ja näyttää, että kaveri on hyvä ? Veera on varmasti ihan Sinun lähellä, menet minne vaan!! ♥️♥️♥️
On niin ihanaa lukea että voit hyvin, eiköhän mennyt kärsimys jo yhdelle ihmiselle riitä. Pieni enkeliballeriinasi on antanut sinulle höyhenen keveät tsempit.
Tsempit sinulle ilossa ja surussa.
Itse löysin tänne myös Tehy-lehden kautta ja itkien luin kaikki kirjoitukset.
Ihana tuo pieni valkoinen höyhen. Toivon pilkahdus kaiken keskellä. Kaikkea hyvää tulevaan!
Hei Mari!
Olen lukenut kaikki tekstisi, ja Veera on selvästi ollut todella suloinen ja valloittava pieni tyttö ja sinä aivan täydellinen äiti hänelle! Se mitä jouduitte kokemaan on sydäntä raastavaa.
Ihanaa lukea, että olet nyt löytänyt uutta iloa elämääsi. Suru ja ikävä kulkevat tietysti edelleen mukana, mutta niiden vastapainoksi toivon sinulle paljon ilon ja onnen hetkiä.
Veera kulkee aivan varmasti aina mukanasi – ajatuksissasi, muistoissasi ja koko sydämessäsi. Ja aina välillä lähettää sinulle viestejä vaikkapa höyhenten muodossa.
Nousit siivillesi kuin kotka. Kiisit kohti vapautta tuuli korvissa suhisten. Anna mennä. Elämä on sinun.
Kirjoitat niin kauniisti, että sydän särkyy näitä lukiessa. En voi kuvitellakaan tuskaa, jota itse koet. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää ”uuden elämän” alkuun. Jos Kotkaan muutit, niin tervetuloa. Hyvä valinta uudeksi kaupungiksi <3
Muuta en voi kommentoida kuin ❤️
Löysin tänne myös tehy-lehden kautta. Monta kertaa blogiisi palanneena ja pieniä pätkiä kerralla lukiessani (mitä itkuiltani pystyn..) arvostan suuresti rohkeuttasi sekä järjetöntä vahvuutta. Kaikkea hyvää jatkoon, elämä kantaa❤️
❤️
❤️
❤️
Hei, Mari.
Onpa ihana kuulla, että sinulla on ollut jo voimia tehdä uusia muutoksia elämässäsi. Muutto uudelle paikkakunnalle ja uusi työ ovat varmasti oikeita päätöksiä ja miten onnellista on, että olet löytänyt vierellesi uuden rakastavan ihmisen, johon voit luottaa. Toivon sinulle valoa ja paljon rakkautta, mutta myös voimia kohdata aina uusia vaiheita niin ilon kuin surunkin kanssa elämisessä sekä niitä kauneimpia muistoja matkaasi. Siunausta poluillesi. ❤️
❤️❤️