Ensimmäisenä aamuna Veeran kuoleman jälkeen heräsin aikaisin aamuyöllä. Olin nukkunut vahvojen unilääkkeiden avulla muutaman tunnin. Muistan, kuinka kaikki tapahtunut ja sen todellisuus iski tajuntaani.Se iski valtavalla voimalla, muistan kuinka vatsaani sattui ja hengittäminen oli vaikeaa. Edellispäivä ei ollut toivomaani painajaista, vaan raakaa ja kylmää todellisuutta.Minun Veerani, pieni aarteeni. Kaikkeni.Makasin sikiöasennossa ja itkin. Vieressä nukkunut serkkuni…