Minulla ei ole sanoja.On vain suunnaton, viiltävä ikävä. ”Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet,kiinni sinussa mä kasvoin elämään.Olit voimani ja minkäs sille teet,nyt mä juurrun tähän ikävään. Kaikki minussa kuin vaiti valittaa,valos sammuttua eksyin hämärään.Ja kun sinua en nähdä enää saa,niin mä juurrun tähän ikävään. Kastan kukkaset ja sulle puhelen,ja on aivan niin kuin jotain…