Tänä aamuna tein jotain, mitä en yleensä koskaan tee;
lakkasin kynnet.
En ole koskaan ollut aktiivinen kynsien lakkaaja ja hyvin yksinkertaisesta syystä; ei minulla ole ollut kynsiäkään.
Kynsien hoitamisen, viilaamisen ja lakkaamisen sijaan keskityin niiden huolelliseen järsimiseen.
Veeran kuoleman jälkeen se jäi.
Tottapuhuen luulen, että kyse oli ex-puolisoni kuolemasta ja sen myötä kestohermostuneisuuteni laukeamisesta.
Mieleni ymmärsi, ettei enää ollut pelättävää ja kehoni alkoi rentoutua.
Aamulla siinä vaaleanpunaiseen taittavaa lakkaa sivellessä,
tuli ikävä Veeraa.
Veera rakasti kynsilakkoja ja lakkasi omia pienen pieniä kynsiään ahkerasti.
Ja taitavasti!
Veeralla oli myös kattava kokoelma erilaisia kynsilakkoja-
suurin osa pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä.
Aikani yritin lakkailla Veeran kynsiä mutta pian tyttö katsoi parhaaksi opetella itse-
äitin tärisevillä käsillä aikaansaatu ei ollut tarkkaa neitiä miellyttävä.
Alkuunhan Veerallakin lakat oli pitkin sormia mutta nopeasti taito kehittyi ja pikkuneidin kynnet hehkuivat vaaleanpunaisen, pinkin ja violetin eri sävyissä.
Kynsilakat hän säilytti pöytänsä laatikossa tarkassa järjestyksessä.
Veeralla on ollut kynsilakkaa varmaan 4-vuotiaasta saakka ja ei se varmaan kasvatusnäkökulmasta ihan korrekteinta ole mutta Veeran kynsilakkamaailmassa oli kuitenkin jotain niin suloista, etten hellennyt kieltää.
Ajattelin, että kynsien lakkaaminen söpöillä väreillä ei ollut erityisen vakava, lapsuutta rikkova elementti.
Muistelin erästä kynsilakkakohtausta, minkä erityisesti siskoni muistaa.
Veeran täti, minun toiseksi nuorin siskoni, ehdotti Veeralle vaihtokauppaa.
Jos täti saisi Veeralta yhden pinkin lakan niin täti toisi Veeralle tilalle monta kynsilakkaa.
Veera suostui vaihtokauppaan ja vastaanotti pian monta uutta hienoa lakkaa.
Pari päivää myöhemmin Veera rupesi vaatimaan omaansa takaisin ja täti yritti selittää vaihtokaupan ideaa.
Ei ollut selitys kelvannut, se oli kuulemma Veeran lakka.
Lopputulos oli, ettei täti saanut pitää pinkkiä lakkaa mutta ei kyllä myöskään saanut omiaan takaisin.
Valoisaa joulukuun ensimmäistä viikkoa!
?
Taitava vaihtokauppias 😉 Valoa teille <3
Voin ihan nähdä Veeran suu mutrussa, kädet puuskassa vaatimassa antamaansa kynsilakkapulloa itselleen. 😀 Kuka nyt niin sievää pyyntöä voisi vastustaa, ei edes tätiliini.