Vuoden 2019 ensimmäisenä aamuna heräsin mutta en noussut. Rehellisesti, en olisi halunnut edes herätä. Jokainen aamu silmien aukaiseminen tarkoitti pettymistä. Paluuta todellisuuteen; pimeään, julmaan ja kylmään todellisuuteen. Tyhjyyteen. Veeraa ei ollut enää. Päivät menivät maatessa, hyvinä päivinä siirryin sängystä sohvalle. Syytin Veeran isää, syytin maailmaa. Ennen kaikkea syytin itseäni. Miksi tein, miksen mennyt, miksen tehnyt….