Haluaisin sanoa, kirjoittaa, mutta en tiedä mitä- tuntuu, että olen aivan jumissa.Ehkä olen väsynyt, ehkä olen paljon töissä tai ehkä Veeran ajatteleminen sattuu liikaa.En tiedä. Miksi kaikki meni näin? Sitä mietin toistuvasti. Ei pienten suloisten tyttöjen kuulu kuolla, eikä varsinkaan sillä tavoin.Heidän kuuluu pyörähdellä balettimekossaan takapihalla ja puhaltaa saippuakuplia, ei maata yksin haudassa kylmän maan…
Avainsana: Veeran tarina
Sateen jälkeen paistaa aurinko
Olen voinut jo jonkin aikaa huonommin kuin toviin jaolen siitä useaan otteeseen valitellutkin. Väsymys, sitkeä tulehdus, kivut, syksy, vesisade, lähestyvä kuolinpäivä ja eilispäivä, jolloin tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun näin Veeran viimeisen kerran- nämä kaikki ovat tehneet arjesta ja elämästä raskaan viimeiset pari viikkoa. Vai kuukautta? En enää pysy laskuissa. Tänä aamuna heräsin omituisen…